Heinäpoutaa

IMG_9137IMG_9126IMG_9124IMG_9120IMG_9151IMG_9154Viikko sitten tehtiin Rönnissä hiki hatussa (ja kaikkialla muuallakin) heinätöitä. Monta viikkoa jännitettiin, tuleeko heinänteosta mitään, kelien ollessa, noh, ei niin kohdallaan. Pienpaaleja ei juurikaan enää tehdä, joska ne pitää saada kuivaan varastoon, ja sitä ennen heinäpoutaa pitää olla ainakin viisi päivää putkeen, jotta kaadettu heinä kuivuu pellossa, eikä homehdu tai mätäne. Suurpaaleissa esikuivattu- tai säilöheinä tulee nopeammin ja traktorinmunat, eli suuret muovitetut paalit voi varastoida ulkona. Ennenvanhaan, kun heinä nostettiin seipäille, oli sillä tavalla turvallisempaa säiden puolesta, että seipäällä heinä kuivuu ilmavammin, eikä pilaannu, vaikka tulisi pientä sadettakin.

Meille pienpaalit ovat useammasta syystä mukavampi vaihtoehto: niitä on helpompi käsitellä, ne mahtuvat latoon, eikä tarvitse koko talvea säilyttää heinää pressun alla pihalla, pienpaalista on mielestäni pienelle laumalle helpompi jakaa heinä ja samalla pysyy kärryillä menekistä. Ehkä isoin syy on kuitenkin se, että Viima-hevosen vatsa ei kestä säilöheinää.

Viestittelin ja soittelin heinät kaatavan, pöyhivän ja paalaavan isännän kanssa lähes päivittäin, kun yritimme löytää sään puolesta sopivaa hetkeä heinäntekoon. Lopulta heinä kaadettiin tiistaina, ja lauantaina oli tarkoitus paalata. Haalimme talkooväkeä lauantaiksi, sillä melkein tuhatta paalia ei kahteen pekkaan päivässä kanneta. Sitten kävikin niin, että loppuviikon epävakaisen sään takia paalaus siirtyi maanantaille ja talkooväen houkutteleminen alkoi alusta.

Viikonloppu oli onneksi paahteinen, ja heinä kuivui mukavasti. Maanantaina alkoi paalaus ja paalien heittely traktorin peräkärryyn. Eväät syötiin asianmukaisesti pellon laidalla ja uutteran talkooväen avulla saatiin paalit karryihin ja kuljetettua Kurulan pellolta Rönniin, missä se hikisiempi urakka odotti: pihasta paalit kannettiin ja pinottiin latoon.  Iltaan mennessä meitä oli liuta hikisiä ja heinäisiä heinänkantajia, kaikki paalit ladon suojissa ja suolaa ripoteltu paalien väliin ja päälle estämään homehtuista.

Rönnin eläinten talvimuona on nyt hoidettu, ja kyllä onkin mukava fiilis, kun lato on täynnä evästä. Vaikka heinänteko on stressaavaa ja fyysisesti melko raskasta hommaa, on se isolla joukolla tosi hauskaa. Ensi kesänä tehdään kuriositeetin vuoksi osa heinistä seipäille ja talkoiden jälkeen järjestetään tanssit.

Kiitos vielä heinätalkoolaisille ja erityiskiitos Kurulan väelle heinistä!

Juhannusmylläys, eli puutarhahommia minibudjetilla

IMG_8566IMG_8565IMG_8575IMG_8579IMG_8318IMG_8321

IMG_0723IMG_0729IMG_0727Juhannuksena saimme naapurista mainion Avant-pikkutraktorin lainaan. Tyylillemme uskollisena olimme laatineet hirmuisen listan kaikkea, mitä Avantilla pitäisi saada tehtyä parin päivän aikana.

  • Lantakasojen siivous pihaton takapihalta
  • Etupihan maanmuokkaus uutta istutusaluetta varten
  • Orapihlaja-aidan maasta kiskominen
  • Kompostoituneen lannan kuskaaminen etupihalle
  • Kivien kuljettaminen etupihalle
  • 7 kasvulaatikon täyttäminen

Ja pari muuta pikku hommaa… Niinhän siinä sitten kävi, että juhannuksena emme grillanneet tai chillanneet, vaan mylläsimme innoissamme pihalla. Jani aamusta iltaan ja minä Ilonan päiväunien aikana sata lasissa ja muutoin lapsi selkärepussa tai rattaissa mukana hengaten. Iltaisin väsytti ja kolotti sellaisella ”tiedän tehneeni hommia”-tavalla.

Käsittämättömän paljon saatiinkin tehtyä ja minä rakastuin etupihaan uudelleen. Nyhjää tyhjästä -periaatteella tehdessä kaikki on vähän hitaampaa ja vaatii enemmän luovaa suunnittelua. Vaan kuinka ihanaa on löytää pihan perukoilta isoja ja pienempiä kiviä, kantaa niitä kasoihin ja pihalle, kontata kosteassa maassa kyynärpäitä myöten mullassa ja rakentaa kukkapenkkejä sen muotoisiksi, kuin ne kivien mukaan muotoutuvat.

Etupihan lavakauluslaatikoihin laitettiin Janin kasvattamat herneentaimet, kurpitsaa, keräkaalia, kukkakaalia, yrttejä ja salaattia. Omenatarhan laatikoihin tehtiin kateviljely:

  • Kasattiin aina kolme lavakaulusta päällekäin (alla suodatinkangas rikkaruohojen kasvua estämään)
  • Jokainen laatikko muovitettiin sisäpiolelta (antaa laatikolle elinikää, kun kostea maa ei ole kosketuksissa lautaan)
  • Pohjalle kuskattiin Avantilla iso kauhallinen kompustoitunutta lanta-turveseosta omasta lantalasta (vuodessa turve/hamppukuivitettu lanta maatuu mainiosti)
  • Lanta-turveseoksen päälle riviin pottua ja sipulia
  • Päälimmäiseksi n. 30 cm katekerros (meillä ylivuotista heinää)

Sitten kastellaan ja odotellaan. Katetta lisätään tarpeen mukaan.

Etupihan kivikkopuutarhaan tulee perennoja, eli haaveissa on monivuotinen kukkakeidas. Valitsin eri korkusia ja kesän eri vaiheissa kukkivia kasveja. Kivenkoloihin ja pikkuisiin kasvupaikkoihin lisään vielä kivikkokasveja. Kissat löysivät jo lämpimät kivet köllöttelypaikoiksi (ja epäilemättä nautiskelevat hävyttömästi ”etupihan pehmeästä multavessasta”…)

 

 

Shou Sugi Ban, eli puun hiiltäminen.

IMG_0454IMG_0458IMG_0461IMG_0463IMG_0466IMG_0475IMG_0479IMG_0480IMG_0500IMG_0483IMG_0492IMG_0507IMG_0510IMG_0526IMG_0536Shou Sugi Ban on vanha japanilainen tekniikka jolla puuta hiillostamalla saadaan aikaiseksi kosteutta, homeita ja lahoa todella hyvin kestävä pinta. Tekniikkaa on käytetty Japanissa vuosisatoja puisissa rakenteissa, joilta on vaadittu äärimmäistä säänkestävyyttä.

Suomessa puun hiiltämistä on vuosisatoja käytetty perinteisenä lahonsuojamenetelmänä  aidantolppien maahan upotettavien päiden käsittelyssä. Aidantolppien päät on hiillostettu nuotiolla ja joko lyöty semmoisenaan suoraan maahan tai käsitelty vielä tervalla lisäsuojaksi. Tämä on ekologisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto painekyllästetylle tai jollain muulla myrkyllä käsitellyille tolpille.

Puun hiiltämistä on Suomessa tutkittu pintakäsittelymenetelmänä säälle alttiiksi joutuville pinnoille. Lupaavia tuloksia onkin saatu esimerkiksi Etelä-Helsingin rannassa sijaitsevan Cafe Birgittan ulkoseinistä jotka kaikki on käsitelty hiiltämällä ilman mitään muita pintakäsittelyaineita. Hiiltäminen sopiikin mainiosti kaikkien sellaisten pintojen käsittelyyn missä ne eivät joudu kosketuksiin ihmisten, eläinten tai minkään muun kanssa, mitä ei hiilellä halua sotkea.

Asiaan. Meillä kun nämä projektit eivät pääse vahingossa kesken loppumaan ja kaikkia hommia pitää tehdä hieman päällekäin ja portaittain, sekä vallitsevan inspiraatiotilan mukaan, niin nyt oli sitten vuorossa lammasaidan eteenpäin saattaminen. Projektit muokkautuvat aika pitkälti käsillä olevien materiaalien pohjalta ja näin ollen lopputulos eroaa yleensä siitä, mitä aluksi oli ajateltu. Tällä kertaa tolpat tehtiin vuosi sitten ylijääneistä 2 x 4 pattingeista sen sijaan, että olisi ostettu viitisenkymmentä valmista aitatolppaa.

Tulipesä. Tulipesän ladoin vanhoista tulitiilistä leveäksi, jotta siihen mahtuu useampi aitatolppa kerralla käsittelyyn. Pohjalle ladoin samoja tiiliä ja jätin tiilien väliin kunnon raot, jotta ilma pääsee vapaasti palavan materiaalin alle, taaten näin kuuman ja tehokkaan roihun (ahjossa ilma puhalletaan palavan materiaalin alle ja näin saavutetaan äärimmäinen kuumuus). Itse tulipesän kehä kannattaa latoa hieman harvaksi jotta korvausilma pääsee kiertämään. Tuli kannattaa sytyttää heti alussa mahdollisimman leveäksi, vaikka useammasta kohtaa samanaikaisesti.

Hiiltäminen. Itse hiiltämisessä kannattaa olla rivakkaotteinen ja nopea. Mitään kaffepausseja on ihan turha miettiä päitä polttaessa koska muuten käteen jää vain kasa tuhkaa. Lado tolpat nopeasti kantilleen haluttuun pituuteen riittävän lähelle toisiaan, mutta kuitenkin sen verran väliä jättäen, että tuli pääsee loimottamaan väleistä. Tolppien väleistä nousevat liekit lisäävät ylösnousevan ilman virtausta voimakkaasti, kiihdyttäen paloprosessin todella tehokkaaksi. Siksi tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ja valmiina nopeasti kääntämään puolta kun haluttu hiillostumisaste on saavutettu. Tämän jälkeen vedä tolpat vielä reunalle niin että vain viistottu osuus saa ekstrakäsittelyn kummallekin puolelle.

Tolppien päät jäävät kytemään ja jälkisammutustyö onkin tärkeä osa prosessia, ettei hiillostuminen jatku tai tolpat pahimmassa tapauksessa syty uudestaan palamaan. Kastelun jälkeen tolpat voi jättää kuivumaan yöksi, minkä jälkeen irtonaisen hiilen voi harjata pois. Tolpan päät voi tervata ennen asennusta tai sitten lyödä tolpat semmoisenaan maahan.

P.S.  Illan muuttuessa yöksi kannattaa hyvin pohjustettu hiillos käyttää hyväksi leppoisan grillailun, tai muuten vain istuskelun ja ihmettelyn muodossa.

P.P.S. Grillailu oli sen verran mukava kokemus pitkästä aikaa että seuraavaksi taidan valmistaa tulipadan, missä voi tulistella ja nautiskella iltapalan auringonlaskua ihaillen.