Rönnin syksy

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAimg_3356img_3240Kukkuu täältä Rönnistä, hengissä ollaan! Syksy on ollut kaunis ja hyvä. Mikä onni, että tänä vuonna on riittänyt kuivia päiviä viimevuotisen jatkuvan sateen sijaan. Eläimillä ja ihmisillä on mukavammat oltavat.

Vauva-arki on asettunut uomiinsa, pieni Ilona on tyytyväinen, iloinen ja ihana lapsi, joka on lisännyt koko perheen hymyjen määrää eksponentiaalisesti. Itse elän vauvantahtisessa rytmissä, yleensä yksikätisenä, pikkutyyppi lähes jatkuvasti sylissä tai liinassa. Hyvin se sujuu vanhasta tottumuksesta ja luksusta ovat ne hetket, kun tyttö iltaisin hengaa isänsä käsivarrella ja minä saan neuloa. Kolmikuisen tiheän imun kausi on meneillään, joten imettäessä kuluu tovi jos toinenkin. Yöt sujuvat mukavasti vauva kainalossa, ja koen että saan tarpeeksi unta, vaikka imetän 2-4 kertaa yön aikana. Sitäpaitsi, on huikean ihanaa herätä pienen, kylkeen liimautuneen pötkylän vierestä aamuisin, etenkin kun hän yleensä heräilee hyväntuulisena ja puheliaana.

Loppukesästä teimme muistilistan asioista, jotka olisi hyvä saada hoidettua ennen talvea. Listasta tuli hirmu pitkä, sillä siihen kirjattiin isot ja pienet asiat kellarin remontista lampun polttimoiden vaihtamiseen. Listalta on yliviivattu jo iso määrä asioita, ja tänä vuonna olemme varautuneet talveen Rönnissä paremmin, kuin aiempina syksyinä yhteensä. Ikkunoiden tiivistys pellavarivenauhalla sai talon läpi puhaltavan viiman lakkaamaan ja kunnollinen, paperinen ikkunateippi viimeisteli työn.

Eläimet voivat hyvin, kaikkien asumukset on siivottu talvikuntoon ja tällä viikolla odottaa koko köörin madotus. Lampuri Tuomas kävi keritsemässä lampaat, hevoset saivat hammashuollon ja kanalaan muutti uusia nuorikkoja vanhojen rouvien ja Rauha-kukon seuraksi.

Oma ateljeeni muuttaa talven ajaksi Helsingin työhuoneelleni, koska vauvan kanssa on helpompaa työskennellä lämmitetyssä tilassa, jossa on juokseva vesi. Kotiateljeen kamina lämpiää seuraavan kerran vasta keväämmällä. Minulla, siskollani Tarulla  ja opiskelukaverillamme Tanjalla on 11.1.-9.2.2017, Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoonkin päässyt näyttely Finlandiatalon Veranda-galleriassa, ja näyttelytöiden työstäminen alkaa ihan pian. Juurteet-näyttely käsittelee suomalaisuuden sisäistä mielenmaisemaa ja täytyy sanoa, että olen otettu ja innoissani tästä näyttelystä.

Ihan tavallisen arjen lisäksi tänä syksynä on vietetty vanhimman lapsen rippijuhlia, nuorimmaisen nimijuhlia, käyty elokuvan ensi-illassa, tohtorikaronkassa, Horse Showssa, ja taidenäyttelyissä. Paras syksy mies(nais)muistiin.

Värikäs viikko

IMG_8989IMG_9139IMG_9140IMG_9128IMG_8980Tällä viikolla olen maalannut valokuvaaja Hans Silvesterin innoittamana afrikkalaisia Surma- ja Mursiheimojen ihmisiä. Sarjasta uupuu vielä yksi työ, jonka aloitan tänään.

Eilen ilmestyi Unelmien Talo&Koti -lehti, ja siinä ensimmäinen palstani! Jee! Patinointia ja tuunausta on tarjolla tästä eteenpäin jokaisessa numerossa. Myös meilläkotona.fi on nyt auki, mutta videopuolella ilmeisesti vielä jotain fiksattavaa, sillä Koti TV-osasto on vielä työn alla. Siellä alkaa toivottavasti pian pyöriä Rönnin ateljeen tuunaus-ja tee-se-itse -ohjelma.

Tänään vietän etäpäivää kotikonttorissa. Jo viikon tuloaan tehnyt flunssa uhkaa iskeä nyt ihan kunnolla, joten kunhan päivän kirjoitushommat on kohta tehty, siirrän yksikköni peiton alle Game of Thronesin ja Muita Ihania-blogin Tiinan talvivillasukkien pariin. Ensimmäinen sukka on jo melkein valmis, ja seuraava pääsee puikoille saman tien. Koukuttava ohje!

 

Zen ja samperin vesipumppu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

IMG_3260IMG_3258IMG_3261 IMG_3268

Rönnissä tehtiin viime keväänä putkiremppa ja samalla vaihdettiin ikivanha vesipumppu uuteen. Meillä oli loppukesästä ja pitkin syksyä kaikenlaista vesihaastetta milloin mistäkin syystä. Loppukesästä ja alkusyksystä vanhan rengaskaivon vesi oli vähän väliä lopussa pohjavesien mataluuden ja heikon sadetilanteen takia. Sitten huomattiin ylimmän kaivonrenkaan rapautuneen niin pahasti (tai se tuli vaan tiensä päähän), että kaivoon pääsi sateella pintavettä, mikä saastutti veden juomakelvottomaksi. Olemme siis ahkerasti keränneet kaiken sadeveden talteen ja kärränneet naapurista vettä eläimille ja kaupasta vesitonkkia ihmisten juomavedeksi. Päivittäinen vedenkulutus on pitänyt miettiä huolella. Moniko haluaa suihkuun, pestäänkö yksi vai kaksi koneellista pyykkiä, ja entä tiskit sitten? Kaivo puhdistettiin ja korjattiin loppusyksystä, ja pohjavesikin on vihdoin alkanut nousta. Uusi vesipumppu sen sijaan on pumppaillut itsekseen ja junnannut paikallaan ja nykinyt jo pitkän aikaa. Lopulta heräsin eräänä aamuna siihen, että pumppu käy ja käy ja käy ja käy… Oli ylikuumentunut ja tiltannut mokoma. Siis töpseli irti seinästä ja soitto putkarille. Pumppu tuli kuntoon pariksi päiväksi ja aloitti sitten taas temppuilun. Tänään se kuoli. Kai lopullisesti. Onneksi on takuu ja uusi pumppu tulee pian, mutta mitä tehdään sitä odotellessa?

Kaivoämpäri. Rakensin pitkästä rimasta, ämpäristä, parista ruuvista ja roudarista kaivoämpärin, siis sellaisen pitkävartisen, jolla saa käsipelillä vettä nostettua. Kaivossa on nyt onneksi paljon vettä, joten kannoin eläimille juomavedet.

Muuripata ja sauna. Onneksi on muuripata kellarissa. Täytin sen samalla ja tuikkasin tulen alle. Samoin kiitos puulämmitteiselle saunalle, jonka laitoin lämpiämään. Ihmisten peseminen ja astioidenkin onnistuu vatimeiningillä ja onhan siinä sellaista vanhanajan tunnelmaakin (hehe).

Vessan huuhtelu käy onneksi kaatovedelläkin, siispä kymmenen litran tonkka pytyn viereen.

Että sillai kauheen hyvin on asiat. Sitä vaan mietin, että miksi pumpun kuolemat ja sen sellaiset tapahtuvat silloin kun on yksin kotona, kuumeessa (tosin eilen olin enemmän kuumeessa) ja olisi muutakin tekemistä.

No ehkä siksi, että ZEN. Vesihaasteen voi ottaa hidastamisharjoituksena. Se että keskittyy kantamaan vettä, peseytymään rauhassa keskellä päivää lämmitetyssä saunassa ja miettimään omaa vedenkulutustaan hidastaa ja rauhoittaa päivän, joka olisi ehkä lähtenyt  liian kierroksilla muutoin etenemään.

Otan tämän metsäpolkuna. Koska kuten päälääkärini sanoi, on parempi kulkea elämänsä alkupisteestä loppupistettä kohti kierrellen ja kaarrellen metsäpolkuja, tutkien sivuteitä ja kiipeillen kallioilla, kuin paahtaa moottoritietä täysillä eteenpäin.