Shou Sugi Ban, eli puun hiiltäminen.

IMG_0454IMG_0458IMG_0461IMG_0463IMG_0466IMG_0475IMG_0479IMG_0480IMG_0500IMG_0483IMG_0492IMG_0507IMG_0510IMG_0526IMG_0536Shou Sugi Ban on vanha japanilainen tekniikka jolla puuta hiillostamalla saadaan aikaiseksi kosteutta, homeita ja lahoa todella hyvin kestävä pinta. Tekniikkaa on käytetty Japanissa vuosisatoja puisissa rakenteissa, joilta on vaadittu äärimmäistä säänkestävyyttä.

Suomessa puun hiiltämistä on vuosisatoja käytetty perinteisenä lahonsuojamenetelmänä  aidantolppien maahan upotettavien päiden käsittelyssä. Aidantolppien päät on hiillostettu nuotiolla ja joko lyöty semmoisenaan suoraan maahan tai käsitelty vielä tervalla lisäsuojaksi. Tämä on ekologisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto painekyllästetylle tai jollain muulla myrkyllä käsitellyille tolpille.

Puun hiiltämistä on Suomessa tutkittu pintakäsittelymenetelmänä säälle alttiiksi joutuville pinnoille. Lupaavia tuloksia onkin saatu esimerkiksi Etelä-Helsingin rannassa sijaitsevan Cafe Birgittan ulkoseinistä jotka kaikki on käsitelty hiiltämällä ilman mitään muita pintakäsittelyaineita. Hiiltäminen sopiikin mainiosti kaikkien sellaisten pintojen käsittelyyn missä ne eivät joudu kosketuksiin ihmisten, eläinten tai minkään muun kanssa, mitä ei hiilellä halua sotkea.

Asiaan. Meillä kun nämä projektit eivät pääse vahingossa kesken loppumaan ja kaikkia hommia pitää tehdä hieman päällekäin ja portaittain, sekä vallitsevan inspiraatiotilan mukaan, niin nyt oli sitten vuorossa lammasaidan eteenpäin saattaminen. Projektit muokkautuvat aika pitkälti käsillä olevien materiaalien pohjalta ja näin ollen lopputulos eroaa yleensä siitä, mitä aluksi oli ajateltu. Tällä kertaa tolpat tehtiin vuosi sitten ylijääneistä 2 x 4 pattingeista sen sijaan, että olisi ostettu viitisenkymmentä valmista aitatolppaa.

Tulipesä. Tulipesän ladoin vanhoista tulitiilistä leveäksi, jotta siihen mahtuu useampi aitatolppa kerralla käsittelyyn. Pohjalle ladoin samoja tiiliä ja jätin tiilien väliin kunnon raot, jotta ilma pääsee vapaasti palavan materiaalin alle, taaten näin kuuman ja tehokkaan roihun (ahjossa ilma puhalletaan palavan materiaalin alle ja näin saavutetaan äärimmäinen kuumuus). Itse tulipesän kehä kannattaa latoa hieman harvaksi jotta korvausilma pääsee kiertämään. Tuli kannattaa sytyttää heti alussa mahdollisimman leveäksi, vaikka useammasta kohtaa samanaikaisesti.

Hiiltäminen. Itse hiiltämisessä kannattaa olla rivakkaotteinen ja nopea. Mitään kaffepausseja on ihan turha miettiä päitä polttaessa koska muuten käteen jää vain kasa tuhkaa. Lado tolpat nopeasti kantilleen haluttuun pituuteen riittävän lähelle toisiaan, mutta kuitenkin sen verran väliä jättäen, että tuli pääsee loimottamaan väleistä. Tolppien väleistä nousevat liekit lisäävät ylösnousevan ilman virtausta voimakkaasti, kiihdyttäen paloprosessin todella tehokkaaksi. Siksi tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ja valmiina nopeasti kääntämään puolta kun haluttu hiillostumisaste on saavutettu. Tämän jälkeen vedä tolpat vielä reunalle niin että vain viistottu osuus saa ekstrakäsittelyn kummallekin puolelle.

Tolppien päät jäävät kytemään ja jälkisammutustyö onkin tärkeä osa prosessia, ettei hiillostuminen jatku tai tolpat pahimmassa tapauksessa syty uudestaan palamaan. Kastelun jälkeen tolpat voi jättää kuivumaan yöksi, minkä jälkeen irtonaisen hiilen voi harjata pois. Tolpan päät voi tervata ennen asennusta tai sitten lyödä tolpat semmoisenaan maahan.

P.S.  Illan muuttuessa yöksi kannattaa hyvin pohjustettu hiillos käyttää hyväksi leppoisan grillailun, tai muuten vain istuskelun ja ihmettelyn muodossa.

P.P.S. Grillailu oli sen verran mukava kokemus pitkästä aikaa että seuraavaksi taidan valmistaa tulipadan, missä voi tulistella ja nautiskella iltapalan auringonlaskua ihaillen.

 

 

 

Tee-se-itse matskua

IMG_9140IMG_1049IMG_1050Moni on varmasti kiinnittänyt huomiota siihen, että blogissani ei tätä nykyä ole juurikaan ohjeita itse tekemiseen. No tämähän johtuu ihan siitä, että teen niitä ohjeita työkseni ja siksi omassa blogissa keskityn yleensä muihin juttuihin.

Hurjan määrän tee-se-itse -ohjeita löydät Puustellin blogista, Anun Keittiössä -alaotsakkeen alta. Samoin sieltä löytyy paljon reseptejä. Puustelli Miinuksen blogista löydät kasvisruokareseptejä ja kierrätysohjeita.

Videoitakin on! A-lehtien Meillä Kotona-portaalista löytyy oma ”TV-ohjelmani” ”Anun parhaat tee-itse ideat” Uusi video taitaa ilmestyä kaksi kertaa kuukaudessa.

Unelmien Talo&Koti-lehdessä ilmestyy palstani, jossa on myös tee-se-itse -ohje kuvineen joka lehdessä. Nämä ohjeet julkaisen kyllä myös täällä blogissa.

 

 

Olohuoneen uudet hyllyt

IMG_9874

IMG_0979IMG_0977IMG_0976IMG_0978IMG_0987IMG_0996Olohuoneen ja entisen kirjastohuoneen, eli nykyisen makuuhuoneen välissä on iso, avoin oviaukko. Pienessä talossa avara näkymä onkin tavallaan kiva, mutta käytännössä (ja etenkin vauvan syntyessä) se on hieman haastava. Aukossa on nyt paksut, valoa läpäisemättömät verhot, jotta aiemmin nukkumaan menevä (siis minä, eli iltauninen)saisi unen päästä kiinni. Ääntä verhot eivät juurikaan eristä.

Päädyimme siihen, että makuuhuoneeseen tarvitaan lisää rauhaa ja olohuoneeseen kirjahyllymetrejä. Jani rakensi mittojen mukaan sopivat hyllyt vanerista ja minä maalasin ne samalla sävyllä, jolla talon ovenkarmit ja kynnykset on alunperin maalattu. Oikea sävy löytyi siten, että kipaisin rautakauppaan mukanani pätkä ovenkarmia ja vertailin sitten värikarttoihin.

Kaksi ohutta maalikerrosta hyllyihin ja 4mm taustavaneriin tapetti. Tapettihan ei tuolta kirjojen takaa juurikaan näy, kunhan pilkistää pikkuisen. Joka tapauksessa se on hauska yksityiskohta.

Oviaukon ympäriltä jouduin repimään pahasti aaltoilevan ja osittain revenneen pinkopahvin jo ennen Rönniin muuttoa tehdyssä remontissa. Raakalautaseinä oli tarkoitus maalata kuultavan valkoiseksi, mutta sehän jäi muuton jälkeen tekemättä. Seinä on kaunis noinkin, vanhoine lyijykynämerkintöineen kaikkineen, mutta päätin samaan remontti-intoon (=pesänrakennusvimma) maalata seinän ohennetulla valkoisella (ohennussuhde n. 2 osaa maalia ja 1 osa vettä). Samalla muurikulma, josta olen repinyt vanhat kerrokset (kaksi tapettikerrosta ja vanhaa sanomalehteä) näkyviin, pääsi paremmin oikeuksiinsa.

Makuuhuoneesta muutti vauvankaapin tieltä seinällinen kirjoja uusiin hyllyihin, äänieristys parani merkittävästi ja samalla makuuhuoneen puolelle tuli lisää seinätilaa. Kapeampaan oviaukkoon saa nyt myös koiraportin tai jopa oven, jotta haukut pysyvät tarvittaessa muualla. Ovi olisi mahdottoman kiva, mutta toisaalta pienessä tilassa hankala ja auki ollessaan tilaa vievä. Ehkä pitääkin suunnitella liukuovi vanhasta ovesta/ovista? Tähän tyyliin: (kuvat Pinterest)

Paitsi että oviaukon leveys on vain 80 cm, ja jotta ovi mahtuisi liukumaan, pitäisi sen olla kahdessa osassa. Todennäköinen materiaali taitaa siis olla vaneri. Hmmm. Tuumailemme ja palaan tähän vielä!

Keväinen remonttibuusti joka tapauksessa jatkuu, ja kunhan pääsen testaamaan Jeanne D’arc Livingin kalkkimaaleja, teen makuuhuoneen muutoksista sitten ihan oman postauksen.

P.s. Rahaa kului kirjahyllyihin yhden koivuvanerilevyn (n. 50€), vaaleanharmaan kalustemaalin (34€) ja siveltimien (8€) verran. Tapettia oli jämärullassa sopivasti ja valkoinen, mattapintainen seinämaali löytyi remonttivarastosta.