Shou Sugi Ban, eli puun hiiltäminen.

IMG_0454IMG_0458IMG_0461IMG_0463IMG_0466IMG_0475IMG_0479IMG_0480IMG_0500IMG_0483IMG_0492IMG_0507IMG_0510IMG_0526IMG_0536Shou Sugi Ban on vanha japanilainen tekniikka jolla puuta hiillostamalla saadaan aikaiseksi kosteutta, homeita ja lahoa todella hyvin kestävä pinta. Tekniikkaa on käytetty Japanissa vuosisatoja puisissa rakenteissa, joilta on vaadittu äärimmäistä säänkestävyyttä.

Suomessa puun hiiltämistä on vuosisatoja käytetty perinteisenä lahonsuojamenetelmänä  aidantolppien maahan upotettavien päiden käsittelyssä. Aidantolppien päät on hiillostettu nuotiolla ja joko lyöty semmoisenaan suoraan maahan tai käsitelty vielä tervalla lisäsuojaksi. Tämä on ekologisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto painekyllästetylle tai jollain muulla myrkyllä käsitellyille tolpille.

Puun hiiltämistä on Suomessa tutkittu pintakäsittelymenetelmänä säälle alttiiksi joutuville pinnoille. Lupaavia tuloksia onkin saatu esimerkiksi Etelä-Helsingin rannassa sijaitsevan Cafe Birgittan ulkoseinistä jotka kaikki on käsitelty hiiltämällä ilman mitään muita pintakäsittelyaineita. Hiiltäminen sopiikin mainiosti kaikkien sellaisten pintojen käsittelyyn missä ne eivät joudu kosketuksiin ihmisten, eläinten tai minkään muun kanssa, mitä ei hiilellä halua sotkea.

Asiaan. Meillä kun nämä projektit eivät pääse vahingossa kesken loppumaan ja kaikkia hommia pitää tehdä hieman päällekäin ja portaittain, sekä vallitsevan inspiraatiotilan mukaan, niin nyt oli sitten vuorossa lammasaidan eteenpäin saattaminen. Projektit muokkautuvat aika pitkälti käsillä olevien materiaalien pohjalta ja näin ollen lopputulos eroaa yleensä siitä, mitä aluksi oli ajateltu. Tällä kertaa tolpat tehtiin vuosi sitten ylijääneistä 2 x 4 pattingeista sen sijaan, että olisi ostettu viitisenkymmentä valmista aitatolppaa.

Tulipesä. Tulipesän ladoin vanhoista tulitiilistä leveäksi, jotta siihen mahtuu useampi aitatolppa kerralla käsittelyyn. Pohjalle ladoin samoja tiiliä ja jätin tiilien väliin kunnon raot, jotta ilma pääsee vapaasti palavan materiaalin alle, taaten näin kuuman ja tehokkaan roihun (ahjossa ilma puhalletaan palavan materiaalin alle ja näin saavutetaan äärimmäinen kuumuus). Itse tulipesän kehä kannattaa latoa hieman harvaksi jotta korvausilma pääsee kiertämään. Tuli kannattaa sytyttää heti alussa mahdollisimman leveäksi, vaikka useammasta kohtaa samanaikaisesti.

Hiiltäminen. Itse hiiltämisessä kannattaa olla rivakkaotteinen ja nopea. Mitään kaffepausseja on ihan turha miettiä päitä polttaessa koska muuten käteen jää vain kasa tuhkaa. Lado tolpat nopeasti kantilleen haluttuun pituuteen riittävän lähelle toisiaan, mutta kuitenkin sen verran väliä jättäen, että tuli pääsee loimottamaan väleistä. Tolppien väleistä nousevat liekit lisäävät ylösnousevan ilman virtausta voimakkaasti, kiihdyttäen paloprosessin todella tehokkaaksi. Siksi tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ja valmiina nopeasti kääntämään puolta kun haluttu hiillostumisaste on saavutettu. Tämän jälkeen vedä tolpat vielä reunalle niin että vain viistottu osuus saa ekstrakäsittelyn kummallekin puolelle.

Tolppien päät jäävät kytemään ja jälkisammutustyö onkin tärkeä osa prosessia, ettei hiillostuminen jatku tai tolpat pahimmassa tapauksessa syty uudestaan palamaan. Kastelun jälkeen tolpat voi jättää kuivumaan yöksi, minkä jälkeen irtonaisen hiilen voi harjata pois. Tolpan päät voi tervata ennen asennusta tai sitten lyödä tolpat semmoisenaan maahan.

P.S.  Illan muuttuessa yöksi kannattaa hyvin pohjustettu hiillos käyttää hyväksi leppoisan grillailun, tai muuten vain istuskelun ja ihmettelyn muodossa.

P.P.S. Grillailu oli sen verran mukava kokemus pitkästä aikaa että seuraavaksi taidan valmistaa tulipadan, missä voi tulistella ja nautiskella iltapalan auringonlaskua ihaillen.

 

 

 

Rakas Rönni

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIMG_5877IMG_5867Aika tarkalleen vuosi sitten kuvattiin Rönnissä kotijuttua Unelmien Talo&Koti -lehteen. Olin viimeisilläni raskaana, aurinko paistoi ja kuvaaja Satu sai kodin näyttämään sisustuslehtikodilta. Enkä kuulemma ollut ainoa, joka stressaa kotinsa kuvaamista. Vieläkin tulee hyvä mieli kuvia katsellessa. Samalla huomaa, että vuodessa on ehtinyt alati muuttuvassa kodissa tapahtua muutoksiakin: Ilona ei nukkunut ihanassa kiikkukehdossaan ainuttakaan yötä, sillä perhepeti vei voiton. Talvella teimme olohuoneessa täysrymsteerauksen, kaksi sohvaa vaihtui yhdeksi isommaksi kulmasohvaksi (loistava ratkaisu), kirjakaappi muutti paikkaa ja vanhoista mehiläislaatikoista tehtiin TV-taso. Lattialla on nyt enemmän leikkitilaa. Keittiön pöytäkin vaihdettiin isompaan. Tallin ylisiltä haettiin Ratulan vanha pöytä, joka sai jonain vuosikymmenenä lateksilla maalattuun jalkaansa harmaata kalkkimaalia, koska kumpikaan meistä ei jaksanut alkaa hurjaan maalinpoistourakkaan. Koti muokkautuu tarpeiden mukaan, ja se on mahtava juttu!

Kotijutun löydät muuten Meillä Kotona-sivuilta!

Tänä kesänä Rönnissä on tiedossa useampi rakennusprojekti, ja kunhan säät lämpiäisivät, myös hyötypuutarhan rakentaminen.

5 syytä muuttaa maalle

Kun reilut kymmenen vuotta sitten aloin haaveilla vanhasta torpasta maalla, tuli haaveilusta minulle nopeasti pakkomielle. Tunsin, että kuuluisin muualle kuin Helsinkiin, siitä huolimatta, että Helsingissä asuin omakotitalossa. Mielessäni oli peltojen ja metsän ympäröimä pikkuinen mökki riittävän likellä pääkaupunkia, jotta jaksaisin ajella mökilleni usein. Kesämökistä olikin turvallista aloittaa, koska koko ajan saattoi vertailla kaupunkiolosuhteita maalaisolosuhteisiin. Ja niin siinä sitten kävi, että torppa veti puoleensa ja aloin toivoa mahdollisuutta muuttaa kokonaan maalle. Nyt, reilun viiden maalla asutun vuoden jälkeen en osaisi enää ajatellakaan elämää kaupungissa.

Miksi maalle? Siihen on monta syytä, ja tässä suurimmat:

  1.   TALO

Maaseudulla on paremmat mahdollisudet löytää vanha talo järkevään hintaan. Kun reippaasti ajaa kehä kolmosen ulkopuolelle, alkavat talojen hinnat muuttua järjellisemmiksi. Erityisesti, jos etsit alkuperäiskuntoista ja olet valmis tekemään remonttia. Vanhoilla taloilla on historia ja sielu.

2. OMA TILA

Talon mukana tulee yleensä kunnollinen määrä maata, eli tonttia, eli omaa tilaa. Myös ulkorakennuksia, joita voi hyödyntää monella tavalla. Minulle on ensiarvoisen tärkeää, että kotini ikkunoista näkyy peltoa ja metsää, eikä naapurin keittiöön. Maalla on tilaa hengittää.

3. ELÄIMET JA VILJELY

Maan ja ulkorakennusten myötä maalla on mahdollista pitää eläimiä. Rönnin hevosille ja lampaille riittää laidunta omasta takaa, kanat munivat omiin tarpeisiimme luomumunia, koirilla ja kissoilla on tilaa temmeltää ulkona. Puutarhassa on 7 vanhaa omenapuuta ja hyvin tilaa hyötyviljelmän perustamiselle.

4. LUONTO

Luonto on lähellä ja koko ajan läsnä. Hengitysilma on puhtaampaa ja metsään pääsee ottamalla viisi askelta. Mustikat ja sienet voi poimia omasta pihasta ja joulukuusen hakea omasta metsästä. Vuoden kierto näkyy selkeästi. Elämme luonnon mukana. Olohuoneen ikkunasta voi kiikaroida peuroja ja hirviä, supi tai kettu kipaisee niityn poikki. Kurkipariskunta lepää metsän reunassa ja joutsenet palaavat joka kevät retkiltään. Maisema muuttuu vuodenkierron mukaan. Täällä on selkeästi kevät, kesä, syksy ja talvi.

5. IHMISET

Kaupunkiin voit kadota ihmismassojen keskelle. Olla näkymätön. Maalle voit kadota omaan rauhaan tietäen, että naapurista saat aina apua, oli asia sitten vehnäjauhon lainaaminen tai ojaan jumittunut auto. Pienemmällä paikkakunnalla naapurit tunnetaan tai vähintään tiedetään. Kaupassa, postissa ja lääkärissä asioit yleensä samojen ihmisten kanssa. Ihmisillä on nimet ja tutut kasvot. Puhelimen muistissa on etunimiä ja sukunimiä, ei yritysten nimiä. Heinät ja rehut tulevat omalta kylältä, muutaman kilometrin päästä löytyy maailman paras putki- ja sähkömies, ohikulkijoita moikataan ja tuntemattomat kulkijat rekisteröidään. Aina on aikaa vaihtaa kuulumisia.