Shou Sugi Ban, eli puun hiiltäminen.

IMG_0454IMG_0458IMG_0461IMG_0463IMG_0466IMG_0475IMG_0479IMG_0480IMG_0500IMG_0483IMG_0492IMG_0507IMG_0510IMG_0526IMG_0536Shou Sugi Ban on vanha japanilainen tekniikka jolla puuta hiillostamalla saadaan aikaiseksi kosteutta, homeita ja lahoa todella hyvin kestävä pinta. Tekniikkaa on käytetty Japanissa vuosisatoja puisissa rakenteissa, joilta on vaadittu äärimmäistä säänkestävyyttä.

Suomessa puun hiiltämistä on vuosisatoja käytetty perinteisenä lahonsuojamenetelmänä  aidantolppien maahan upotettavien päiden käsittelyssä. Aidantolppien päät on hiillostettu nuotiolla ja joko lyöty semmoisenaan suoraan maahan tai käsitelty vielä tervalla lisäsuojaksi. Tämä on ekologisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto painekyllästetylle tai jollain muulla myrkyllä käsitellyille tolpille.

Puun hiiltämistä on Suomessa tutkittu pintakäsittelymenetelmänä säälle alttiiksi joutuville pinnoille. Lupaavia tuloksia onkin saatu esimerkiksi Etelä-Helsingin rannassa sijaitsevan Cafe Birgittan ulkoseinistä jotka kaikki on käsitelty hiiltämällä ilman mitään muita pintakäsittelyaineita. Hiiltäminen sopiikin mainiosti kaikkien sellaisten pintojen käsittelyyn missä ne eivät joudu kosketuksiin ihmisten, eläinten tai minkään muun kanssa, mitä ei hiilellä halua sotkea.

Asiaan. Meillä kun nämä projektit eivät pääse vahingossa kesken loppumaan ja kaikkia hommia pitää tehdä hieman päällekäin ja portaittain, sekä vallitsevan inspiraatiotilan mukaan, niin nyt oli sitten vuorossa lammasaidan eteenpäin saattaminen. Projektit muokkautuvat aika pitkälti käsillä olevien materiaalien pohjalta ja näin ollen lopputulos eroaa yleensä siitä, mitä aluksi oli ajateltu. Tällä kertaa tolpat tehtiin vuosi sitten ylijääneistä 2 x 4 pattingeista sen sijaan, että olisi ostettu viitisenkymmentä valmista aitatolppaa.

Tulipesä. Tulipesän ladoin vanhoista tulitiilistä leveäksi, jotta siihen mahtuu useampi aitatolppa kerralla käsittelyyn. Pohjalle ladoin samoja tiiliä ja jätin tiilien väliin kunnon raot, jotta ilma pääsee vapaasti palavan materiaalin alle, taaten näin kuuman ja tehokkaan roihun (ahjossa ilma puhalletaan palavan materiaalin alle ja näin saavutetaan äärimmäinen kuumuus). Itse tulipesän kehä kannattaa latoa hieman harvaksi jotta korvausilma pääsee kiertämään. Tuli kannattaa sytyttää heti alussa mahdollisimman leveäksi, vaikka useammasta kohtaa samanaikaisesti.

Hiiltäminen. Itse hiiltämisessä kannattaa olla rivakkaotteinen ja nopea. Mitään kaffepausseja on ihan turha miettiä päitä polttaessa koska muuten käteen jää vain kasa tuhkaa. Lado tolpat nopeasti kantilleen haluttuun pituuteen riittävän lähelle toisiaan, mutta kuitenkin sen verran väliä jättäen, että tuli pääsee loimottamaan väleistä. Tolppien väleistä nousevat liekit lisäävät ylösnousevan ilman virtausta voimakkaasti, kiihdyttäen paloprosessin todella tehokkaaksi. Siksi tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana ja valmiina nopeasti kääntämään puolta kun haluttu hiillostumisaste on saavutettu. Tämän jälkeen vedä tolpat vielä reunalle niin että vain viistottu osuus saa ekstrakäsittelyn kummallekin puolelle.

Tolppien päät jäävät kytemään ja jälkisammutustyö onkin tärkeä osa prosessia, ettei hiillostuminen jatku tai tolpat pahimmassa tapauksessa syty uudestaan palamaan. Kastelun jälkeen tolpat voi jättää kuivumaan yöksi, minkä jälkeen irtonaisen hiilen voi harjata pois. Tolpan päät voi tervata ennen asennusta tai sitten lyödä tolpat semmoisenaan maahan.

P.S.  Illan muuttuessa yöksi kannattaa hyvin pohjustettu hiillos käyttää hyväksi leppoisan grillailun, tai muuten vain istuskelun ja ihmettelyn muodossa.

P.P.S. Grillailu oli sen verran mukava kokemus pitkästä aikaa että seuraavaksi taidan valmistaa tulipadan, missä voi tulistella ja nautiskella iltapalan auringonlaskua ihaillen.

 

 

 

Huomenta Rönni! -aamun askareet

img_5329img_5236img_5371img_5377img_5342img_5240img_5378img_5404Anu on aamuvirkku, Jani taas iltakukkuja, siksi Rönnin työt on jaettu sillä tavalla, että Anu hoitaa aamuvuoron ja Jani iltavuoron.

Kiireettöminä aamuina, sellaisina, kun isoja lapsia ei tarvitse viedä kouluun, herätyskello ei soi, mutta olen hereillä jo ihan viimeistään kahdeksalta. Jätän vauvan nukkumaan, puen päälleni ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet ja menen keittiöön. Kurkkaan lämpömittarista aamun ulko- ja sisälukemat ja laitan tarvittaessa tulet keittiön puuhellaan. Kissoille ruokaa (jonottavat jo kärsimättöminä jaloissa), sitten Bruno-possulle puuro, johon tulee neljänviljanhiutaleita, vettä ja lisukkeiksi ruuantähteitä, omenaa, banaania, porkkanaa, leivänkannikoita, tai mitä nyt sattuu olemaan. Samalla laitan tipuille keitettyä riisi-ohraa ja muussattua kananmunaa toiseen kippoon ja halkaisen pari appelsiinia isoille kanoille herkuksi.

Tässä vaiheessa koirat vinkuvat jo ulko-ovella aamupissalle. Hyppään pilkkihaalariin, vedän päähän tallipipon ja käteen hanskat. Kuistilla odottavat uskolliset tallisaappaani, nastat pohjissaan. Päästän koirat pihalle ja nappaan puurokulhot mukaan.

Ensimmäisenä tervehdin hevoset, jotka odottavat jo pihaton portilla. Heitän hevosille ja lampaille heinää. Seuraavaksi on Brunon vuoro, käyn viemässä possulle puuron, toivotan hyvät huomenet ja napsautan  possulaan valot päälle. Kovilla pakkasilla suljen ulko-oven ja lempeämmällä kelillä jätän sen auki.

Sitten vedenkantoon. Meillä ei ole tallissa juoksevaa vettä, joten talvisin vesi kannetaan 20l ämpäreillä. On kuulkaas hyvää jumppaa. Hevosilla on tarhassa lämmitettävä vesiastia, missä juomavesi pysyy sulana kovillakin pakkasilla. Vettä menee hevosille ja lampaille noin 80-100l vuorokaudessa. Otan toiseen ämpäriin saunasta lämmintä vettä, sillä hevosten pöperö turpoaa siihen nopeammin ja kanalassa  sekä lampailla lämmin vesi pysyy pidempään sulana.

Laitan hevosten pöperöt turpoamaan. Molemmat saavat heinän lisäksi vain turvotettua alfa-alfa-pellettiä, kivennäiset ja hieman hamppurouhetta. Tyypit odottavat aamupuuroaan aina kuin kuuta nousevaa, ja tulevat sisälle katsomaan, olisiko herkku jo valmista. Pöperön turvotessa käyn kanalassa. Vien tipuille oman ruokansa ja sen lisäksi poikasrehua. Isoilla kanoilla on ruokinta-automaatissa rehua, mutta annan aamusin aina lisäksi appelsiinia, omenaa tai kaalia, jotta kanoilla riittää tekemistä näin talviaikaan, kun ulos ei pääse. Lisäksi pesen vesikupin ja vaihdan sinne puhdasta, lämmintä vettä. Kanalassa on ajastimella toimiva valaistus, joka menee päälle aamuviideltä ja sammuu illalla kuudelta. Kanat tarvitsevat valoa muniakseen, siksi talvella keinovalo kanalassa on tärkeä. Punaiset lamput ovat lämmittimiä. Niiden avulla kanalassa pysyy lämpötila plussan puolella pakkasillakin. Viimeiseksi nappaan munat mukaan.

Hevosten puurot ovat valmiina, ja innokkaat syöjät portilla odottamassa. Annan hevosille pöperöämpärit ja jään hetkeksi niiden seuraan. Kissat pyörivät kaiken aikaa mukana aamuhommissa. Erityisesti Frida ja Noki viihtyvät lampaiden ja hevosten seurassa, ja Noki usein ilmestyykin tallin ylisiltä aamuisin.

Koiria saa välillä huudella retkiltään, mutta pakkasaamuna ne odottavat jo portailla. Myös Noki-kissa haluaa sisään päiväksi. Sillä on lempipaikka patterin vieressä. On aamukahvin aika.

 

 

Ajatuksia viljelystä ja kevätfiilistelyä

img_1256img_1302OLYMPUS DIGITAL CAMERAimg_1540fullsizerenderMeillä on haave. Sellainen, että jonain päivänä Rönnin peltopläntti tuottaisi omaan käyttöön kasviksia. Siis ihan koko talvenkin varalle.

Enää emme ota ihan itsestäänselvyytenä, että viljely tuosta noin vaan tapahtuu, vaan suhtaudumme tulevaan kevääseen varovaisen positiivisesti ja huumorilla. Kyllä se siitä sitten jonakin keväänä lähtee. Sellaisena keväänä, kun kellään ei ole akillesjänne poikki tai vauva mahassa. Ehkä tulevana keväänä.

Innostajaksi löytyi kirjakaupasta mitä mainioin Maria Österåkerin Unelma omavaraisduudesta – käytännön opas. (Nemo 2016). Kirja kertoo ihan oikean, suomalaisen perheen matkasta omavaraisemmaksi ja on kannesta kanteen täynnä käytännöllisiä ja toteutettavia vinkkejä. Jostain on hyvä aloittaa, ja suunnitelmiahan on kiva tehdä. Viljelylaatikot meillä jo on, ja lantalassa muhii mitä parhainta tulevaa puutarhamultaa. Käytämme hevosten kuivikkeena nopeasti maatuvaa olkipellettiä ja hamppua, eli tämän talven lannat ovat aikalailla käyttistä multaa jo ensi keväänä.

Laatikkoviljelystä siis aloitetaan, ja laatikoiden lisäksi tulee vähän isompi viljelyalue perunalle. Uusia marjapensaita on tarkoitus hankkia, sillä Rönnin pensaat ovat todella kituliaita ja vanhoja. Joo, ja lisäksi lampaat syövät pensaat jo alkukesästä, joten puutarhan aitaaminen tulee ehkä kyseeseen ensimmäisenä hommana.

Voiko nokkosen laskea hyötykasviksi? Todellakin. Nokkosta ei kuitenkaan tarvitse istuttaa, sitä nimittäin riittää… Kuivattuna nokkosta syövät meillä sekä ihmiset, että hevoset. Viime kesänäkin saatiin ihan ilman viljelyponnisteluja valtava määrä nokkosta tallin heinälatoon kuivumaan.

Tallissa meillä on myös iso, viileä kellari, johon sadon saisi säilöttyä. Kellari löytyi ensimmäisenä Rönnin kesänä vahingossa, kun siivosin romuläjää tallista. Kasan alta paljastuivat kauhuelokuva-tyyliset viistot ovet, joiden alta tikkaat ja siisti, kuiva ja viileä kellari.

Enää puuttuu traktori. Käsipelilläkin saa paljon aikaiseksi, mutta kyllä traktori, edes pikkuinen, toisi uskottavuutta. Itseasiassa saimme häälahjaksi päältä ajettavan ruohonleikkurin, joka on siis hevosvoimiltaan myös puutarhatraktoriksi luokiteltava. Ehkä aloitamme sillä. Kärry perään, niin saa multaa kuskattua. (Ja se vanha, punainen uskottavuustraktori sitten haavelistalle.) Tai sitten hevosvetoisia  puutarhakaluja etsimään…

Ensimmäisenä viljelyvuotena kokeillaan ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurikasta, sipulia, salaatteja ja yrttejä. Unohtamatta kesäkurpitsaa, joka on kiitollinen ja runsas kasvatettava.

Mitä sinulla kasvaa puutarhassa ensi kesänä?