Kanalassa tapahtuu

img_5065img_5063img_5072img_5070Loppusyksystä Rönniin muutti uusia, nuoria kanoja, jotka aloittivat munimisen marraskuussa. Pikkuiset munat kasvoivat hiljalleen, samoin kuin kanaset. Joulukuussa sitten munintapesässä alkoi säännöllisesti olla joku nuorikoista hautoimishommissa. Homma ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, vaan tyypit kyllästyivät hommaan parissa päivässä. (tyypillistä nuorille kanoille). Poistimme munat ja kanalassa meno jatkui. Tammikuun alkupuolella Jörö-Petunia kuitenkin alkoi sinnikkäästi hengata pesässä, ja lopulta päätimme antaa sen hautoa rauhassa. Täyttä varmuutta munien määrästä ei ollut, mutta kolme kanaa oli käynyt pesään munimassa useamman päivän aikana. (jokainen munii siis munan päivässä).

Jani teki pesän eteen verkon, joka esti muita kanoja munimasta enempää munia hautojan alle. Iltaisin poistimme verkon, sillä hautova kana poistuu yleensä pesästä ruokailemaan ja tarpeilleen silloin, kun on muutoin häiriötöntä, eli yöllä.

Kana hautoo aika tasan 21 vuorokautta. Täyttä varmuutta aloittamisajankohdasta ei ollut, joten joka aamu kanalaan mennessä jännitettiin tilannetta. Viime viikon torstaina sitten pesästä kuului kovaäänistä piipitystä, ja ensimmäinen poikanen oli kuoriutunut! Yöllä tuli toinen, perjantaina kolmas ja neljäs ja lauantaina illalla vielä kaksi lisää. Kuusi tipua, joista alustavan tutkimuksen (siiven rakenne) mukaan ainakin neljän pitäisi olla kanoja. No, täysi varmuus saadaan sitten jossain vaiheessa keväämmällä…

Jokainen tipu on erivärinen, kaksi keltatäplikästä, yksi harmaankeltainen, kaksi melkein mustaa ja yksi musta-ruskeakirjava.  Lapsukaiset oleilevat emon alla ja siipien suojissa, mutta tulevat touhukkaasti syömään, kun viemme ruokaa.

Kaksi jäljellä olevista munista oli läpivalaistuna tyhjiä, mutta seitsemän sisällä näkyy kasvua. Odotamme vielä muutaman päivän, sillä munat on munittu eri päivinä. Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että enempää tipuja ei kuoriudu. Tipun kehittyminen saattaa lakata kesken haudonnan lukuisista syistä.

Pikkutiput ja emo saavat nyt ensimmäisinä päivinä mössöä, jossa on keitettyä, muussattua kananmunaa, keitettyä riisiä ja ohraa sekä perunaa. Lisäksi on vettä, kurkkua ja appelsiinia. Poikaset tarvitsevat monipuolista ravintoa, kalkkia ja vitamiineja, etenkin näin talvella, kun eivät pääse ulos aurinkoon. Siksi kotiruuan lisäksi annamme poikasille tarkoitettua kananrehua (Punaheltta paras poikanen, Rehux tai Poikas-Herkku).

Jörö-Petunia ja tiput ovat nyt omassa yksiössään verkon takana, mutta aika pian lienee parasta päästää muu parvi tutustumaan lapsukaisiin, sen verran innokkaasti kanat ja Rauha-kukko tiirailevat verkolla.

(Tuo kahdesta muovipullosta tehty systeemi on tiputurvallinen juomalaite, josta Jani tekee erillisen postauksen!)

Ajatuksia viljelystä ja kevätfiilistelyä

img_1256img_1302OLYMPUS DIGITAL CAMERAimg_1540fullsizerenderMeillä on haave. Sellainen, että jonain päivänä Rönnin peltopläntti tuottaisi omaan käyttöön kasviksia. Siis ihan koko talvenkin varalle.

Enää emme ota ihan itsestäänselvyytenä, että viljely tuosta noin vaan tapahtuu, vaan suhtaudumme tulevaan kevääseen varovaisen positiivisesti ja huumorilla. Kyllä se siitä sitten jonakin keväänä lähtee. Sellaisena keväänä, kun kellään ei ole akillesjänne poikki tai vauva mahassa. Ehkä tulevana keväänä.

Innostajaksi löytyi kirjakaupasta mitä mainioin Maria Österåkerin Unelma omavaraisduudesta – käytännön opas. (Nemo 2016). Kirja kertoo ihan oikean, suomalaisen perheen matkasta omavaraisemmaksi ja on kannesta kanteen täynnä käytännöllisiä ja toteutettavia vinkkejä. Jostain on hyvä aloittaa, ja suunnitelmiahan on kiva tehdä. Viljelylaatikot meillä jo on, ja lantalassa muhii mitä parhainta tulevaa puutarhamultaa. Käytämme hevosten kuivikkeena nopeasti maatuvaa olkipellettiä ja hamppua, eli tämän talven lannat ovat aikalailla käyttistä multaa jo ensi keväänä.

Laatikkoviljelystä siis aloitetaan, ja laatikoiden lisäksi tulee vähän isompi viljelyalue perunalle. Uusia marjapensaita on tarkoitus hankkia, sillä Rönnin pensaat ovat todella kituliaita ja vanhoja. Joo, ja lisäksi lampaat syövät pensaat jo alkukesästä, joten puutarhan aitaaminen tulee ehkä kyseeseen ensimmäisenä hommana.

Voiko nokkosen laskea hyötykasviksi? Todellakin. Nokkosta ei kuitenkaan tarvitse istuttaa, sitä nimittäin riittää… Kuivattuna nokkosta syövät meillä sekä ihmiset, että hevoset. Viime kesänäkin saatiin ihan ilman viljelyponnisteluja valtava määrä nokkosta tallin heinälatoon kuivumaan.

Tallissa meillä on myös iso, viileä kellari, johon sadon saisi säilöttyä. Kellari löytyi ensimmäisenä Rönnin kesänä vahingossa, kun siivosin romuläjää tallista. Kasan alta paljastuivat kauhuelokuva-tyyliset viistot ovet, joiden alta tikkaat ja siisti, kuiva ja viileä kellari.

Enää puuttuu traktori. Käsipelilläkin saa paljon aikaiseksi, mutta kyllä traktori, edes pikkuinen, toisi uskottavuutta. Itseasiassa saimme häälahjaksi päältä ajettavan ruohonleikkurin, joka on siis hevosvoimiltaan myös puutarhatraktoriksi luokiteltava. Ehkä aloitamme sillä. Kärry perään, niin saa multaa kuskattua. (Ja se vanha, punainen uskottavuustraktori sitten haavelistalle.) Tai sitten hevosvetoisia  puutarhakaluja etsimään…

Ensimmäisenä viljelyvuotena kokeillaan ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurikasta, sipulia, salaatteja ja yrttejä. Unohtamatta kesäkurpitsaa, joka on kiitollinen ja runsas kasvatettava.

Mitä sinulla kasvaa puutarhassa ensi kesänä?

Rönnin vappujuhlat

IMG_0767IMG_9913IMG_9920IMG_9874IMG_9909IMG_9911Vappuna Rönnissä juhlittiin. Nostettiin maljoja rakkaudelle ja keväälle. Vieraita oli niin paljon, että keskittyessäni juttelemaan, halailemaan ja pussailemaan kaikkien kanssa, unohdin kameran lipaston päälle koko päiväksi. Ainoat kuvat ovat hetkeltä juuri ennen juhlia.

Pöytä oli katettu aamulla paistetuilla munkeilla, papusalaatilla, feta-pinaattipiirakalla, mansikkajäädykkeellä, pikkuleivillä ja punajuurisipseillä. Simaa riitti, eikä sitä onneksi juhlahumussa unohtunut pakastimeen jäähtymään.

Päivä oli iloinen, täynnä rakkautta ja naurua.