Miesleipurin ruisleipä

img_9663img_9645img_9642img_9640img_9659img_9662

img_9665Ihan alkuun täytyy tunnustaa että aikaisemmat levontakokemukseni rajoittuvat opiskeluaikoina valmistettuihin peltileipiin. Peltileipä valmistui kätevästi (opiskelijabudjetilla) vehnäjauhoista, hiivasta, suolasta ja vedestä. Tämä herkku valmistettiin sekoittamalla kaikki ainekset sattumanvaraisessa järjestyksessä kattilassa tai muussa sopivassa kipossa. Sopivan koostumuksen (omasta mielestäni) saavutettua, tietämättä nostatusajasta tai uuninlämpötilasta hölkäsen pöläystä, koko komeus löräytettiin pellille. Tuloksena oli kova ja tiivis peltileipä jota pystyi leikkaamaan ja syömään vain suoraan uunista ottamisen jälkeen, koska vähänkin jäähdyttyään leivästä tuli niin kova ettei sitä voinut käsitellä lainkaan. Pettyneenä ja nälkäisenä opiskelijana sivelin paksun kerroksen voita kovan käntyn päälle ja jäystin niin kauan kun pystyin.

No, aikaa kuluu parikymmentä vuotta ja uskallus leivän valmistusta kohtaan nostaa taas päätään.

Juureen valmistettu leipä on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, mutta nuoruuden aikaiset kokeilut ovat horjuttaneet uskoa tekemiseen jo riittävän kauan ja päätin, että on aika rikkoa rajoja.

Ensinnäkin leipäjuuresta. Monet juureen leipänsä tekevät ovat saaneet juurensa perintönä sukupolvelta toiselle tai löytäneet jonkun tiinun mistä ovat herättäneet juurensa henkiin. Juuri säilyy kuivattuna tiinun pohjalla uskomattoman pitkiä aikoja. Ystäväni äiti valmistaa todella hyvää ruisleipää juuresta, jonka historia tiedetään 160 vuotta taaksepäin.

Oman juureni olen saanut lahjaksi kokkiystäviltäni, jotka käyttävät kyseistä juurta päivittäin leivän valmistamiseen. Juureni on luomuruisjuuri ja sen nimi on Beyoncé (nimen antaa aina juuren tekijä, joka tässä tapauksessa oli huippukokki). Jokaisella leipurilla on omat juurensa, joita ruokitaan ja hoidetaan päivittäin. Ruisjuuren tekoa en ole päässyt vielä kokeilemaan, mutta juuren ylläpito menee seuraavanlaisesti:

  • Juuren tulee olla notkeaa, melkein nestemäistä. Juuren, tai osan juuresta voi pakastaa tai kuivata myöhempää käyttöä varten jos ei aio leipoa kovinkaan usein.
  • Jos taas leipää tulee tehtyä kerran pari viikossa, niin juuri kannattaa säilyttää suljetussa rasiassa jääkaapissa. Jääkaapissa juurta ruokitaan lisäämällä pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja lämmintä vettä parin päivän välein sekoittaen kunnolla.
  • Leipää tehdessä juuri kannattaa ottaa edellisenä päivänä huoneen lämpöön ja ruokkia juuri. Huoneenlämmössä juurta ruokitaan päivittäin.
  • Hyvä juuri turpoaa ja kuplii niin että se näyttää kiehuvan, ruisjuuri on hieman maltillisempi kuin vehnäjuuri joka kiehuu yli äyräitten helposti jos säilytysastia on kovin pieni. Itse käytän muovisia pakasterasioita juuren säilytykseen.
  • Jos juuri taas ei näytä elon merkkejä niin siitä heitetään pois n.90% ja lisätään saman verran jauhoja ja vettä. Tämä toistetaan niin monta kertaa kunnes juuri rupeaa elämään (kuplimaan), itselläni meni 6 päivää juuren elvytykseen kun olin hieman kaltoin kohdellut sitä vastoin parempaa silloista tietämystäni.

Kun nyt sinulla on eloisa ja iloinen juuri niin siitä on hyvä alkaa leipoa herkullista ruisleipää.

Raski

Raski on ikäänkuin taikinan ensimmäinen vaihe. Raski valmistetaan lisäämällä kulhoon 1 dl juurta, 8dl n. 40°C vettä ja 6 dl luomuruisjauhoa. Ainekset sekoitetaan kunnolla keskenään. Raski jätetään kankaalla peiteltynä huoneenlämpöön noin 14 tunniksi, välillä voimakkaasti sekoittaen. Valmiin raskin tulisi kuplia. Jos näin ei tapahdu, niin juuri ei silloin luultavasti ole aivan kelpoista vielä. Itse laitan raskin keittiön kuivatarvikelaatikkoon yöksi, sillä laatikoston takana oleva patteri pitää raskin sopivan lämpimänä.

Taikina

Lisää raskiin käsin vaivaten 3dl n. 40°C vettä ja noin 15 dl luomuruisjauhoja. Itse en käytä lainkaan suolaa leivänteossa, mutta lisää halutessasi suolaa. Kumoa taikina pöydälle ja jatkaa vaivaamista kunnes tuntuu hyvältä. Heittele jauhoa vähän väliin sinne sun tänne ettei taikina hitsaa kiinni minnekään. Laita pyöreähkö taikinaklöntti takaisin astiaan ja paina kämmesyrjällä risti pintaan. Peittele hyvin ja laita turpoamaan lämpimään, vedottomaan paikkaan. Taikinan tulisi optimaalisissa olosuhteissa turvota kaksinkertaiseksi ja ristin hävitä. Itse en ole vielä onnistunut saavuttamaan optimaalisia olosuhteita, mutta ei se ole leipä siitä huolimatta syömättä jäänyt.

Paistaminen

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile niistä kivan näköiset limput. Muista heitellä jauhoja joka välissä ettei taikina tartu minnekään ei haluttuun paikkaan. (Keittiö näyttää minun leipomusteni jälkeen vähintäänkin samalta kuin Muppet Shown ruotsalaisen kokin keittiö.) Laita limput leivinpaperin päälle pellille ja peitä kankaalla. Kuumenna uuni 250°C. Uunin lämmetyä laita leivät pelillä uunin keskiosaan ja laske lämpötila 200°C, paista tunti. tiputa lämpötila 150°C ja paista vielä 15-30 min. Uuniin voit laittaa myös vesikupin joka antaa kosteutta paistamisen aikana.

Näillä ohjeilla valmistin elämäni ensimmäiset suolattomat luomuruisjuurileivät. Toinen leivistä ei ehtinyt nähdä ensimmäistä auringonnousuaan ennenkuin joutui parempiin suihin iltapalaksi.

Voisi sanoa että nuoruuden trauma leipomisen suhteen on nyt selätetty ja tästä on hyvä jatkaa omavaraisempaan suuntaa askel kerrallaan, suu täynnä ruisleipää.

 

Maagiset illat ja pitkät yöt

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sisäinen kelloni on kääntynyt kesämoodiin (ja vauva-asentoon…). Valvon pitkään, nukun levottomasti ja herään usein aamuyöllä pirteänä, nälkäisenä tai muuten vaan. Valvon sohvalla, luen kirjaa, neulon, katson netflixiä, teen yöpalaa, päästän kissoja sisään ja ulos. Saatan nukahtaa uudelleen aamulla kuuden-seitsemän aikaan ja herään vasta ennen kymmentä (ennenkuulumatonta).

Vatsa on suuri ja painava. Viimeiset viikot ennen synnytystä saavat pään pyörittämään tulevaa synnytystä ja vauva-arkea. Koitan olla keholleni lempeä. Levätä mahdollisimman paljon. Silti välillä harmittaa, etten jaksa oikein mitään. Tankkaan rautaa, foolihappoa, D-vitamiinia ja tuoreita marjoja. Juon vettä loputtomasti. Lymyilen varjossa ja sisällä hellettä paossa.

Kesä on kaunis ympärilläni.

Osta vähän, ole kekseliäs, rakasta paljon.

IMG_7308 Kuva 60

Vuosi sitten kirjoitin rahattomuudesta ja sen mukanaan tuomista muutoksista omissa kulutustottumuksissani. Nyt huomaan, että osa kulutustottumuksistani on lopullisesti muuttunut. Suurin pään sisäinen asia taitaa olla se, etten enää tunne tarvetta ostaa. Saatan pyöriä vaatekaupassa, mutta lähden tyhjin käsin todettuani, etten tarvitse mitään. Todellisissa tarpeissa taas valitsen mahdollisuuksien mukaan ajatonta ja laadukasta. Ne todelliset tarpeet vain ovat kutistuneet tosi minimiin. Oman vesipullon ja kahvimukin mukana kantaminen ovat jo rutiinia ja Helsingissä työskennellessäni haen lounastarpeet kaupasta useammaksi päiväksi kerrallaan. Ulkona syöminen on harvinaista herkkua, samoin leffassa – saati sitten teatterissa käyminen, mutta jotenkin se ei tunnu enää missään. (Joskin juuri viime viikolla harmittelin Billy Elliot-musikaalin lippujen hintaa. Neljän hengen musikaaliretki olisi tullut maksamaan 200€ pelkkien lippujen osalta…)

Ostan edelleen ruoka-aineet tuoreina ja teen päivittäin ruokaa koko perheelle. Syömme suurimmaksi osaksi kasvisruokaa, ja ehkä kahdesti viikossa kalaa tai kanaa. En mielestäni joudu tinkimään ruuan laadusta, mutta luomuun ei edelleenkään ole aina varaa, samoin kala on edelleen kallista. Olen monesti ajatellut, kuinka hyvä on, etten tupakoi tai dokaa. Tupakkaan ja alkoholiin menisi luokattoman paljon rahaa. Kallis kosmetiikka on kadonnut kaapeistani, samoin kampaamolaatuiset shampoot ja hoitoaineet. Luomumeikeistä ja ihonhoitotuotteista on pakko tinkiä pitkin hampain, sillä mieluiten laappisin ihooni vain mahdollisimman puhdasta kosmetiikkaa.

Vuoden takaiseen tilanteeseen suurin muutos on kuitenkin se, että meitä on Rönnissä nyt kaksi aikuista jakamassa kuluja. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on kumppani, jonka kanssa raha-asioista voi keskustella ihan normaalisti ja perustimme myös kaksi yhteistä tiliä: toisen laskujen maksamista varten ja toisen ihmisten ja eläinten ruokaostoksia varten. Kun kumpikin siirtää kuukausittain sovitun summan yhteisille tileille, sujuu arjen peruspyörittäminen paljon helpommin. Pelkästään se, etten ole enää yksin vastuussa kaikesta on sekä taloudellisesti, että henkisesti helpottavaa. Monelle tämä on varmasti ihan normikäytäntö, mutta minulle uutta ja supermahtavaa.

Joitain asioita joutuu ajoittamaan. Jos tässä kuussa hankitaan  lapsille harrastusvälineitä, niin hevosten hampaiden raspaus pitää tehdä vasta seuraavassa kuussa ja niin edelleen. Yllättävät kulut ovat edelleen painajainen, sillä siihen ” kyllä jokaisella pitäisi olla muutaman kuukauden vararahasto takataskussa” -juttuun ei todellakaan ole mahdollisuuksia.

Suurin ja merkittävin muutos viime vuosiin on sellainen, että vihdoin minulla on kotonani hyvä ja turvallinen olo. Tunne siitä että olen hitaasti, mutta varmasti menossa oikeaan suuntaan voimistuu koko ajan. Olen onnellinen pienistä asioista, ja juuri ne ovatkin niitä parhaita.

Vellon vähemmän murheissa ja huolissa. Nukun kokonaisia öitä. Herään aamuisin pelkäämättä edessä olevaa päivää. Pidän työstäni. Rakastan opiskelua. Olen opetellut sanomaan ei. Karsimaan sellaista, mikä ei tunnu hyvältä tai oikealta. Tunnen kuuluvani tänne, maadoittuvani syvälle. Minulla on käsittämättömän upea perhe ja rakkaita ystäviä. Rakastan ja minua rakastetaan.