Huomenta Rönni! -aamun askareet

img_5329img_5236img_5371img_5377img_5342img_5240img_5378img_5404Anu on aamuvirkku, Jani taas iltakukkuja, siksi Rönnin työt on jaettu sillä tavalla, että Anu hoitaa aamuvuoron ja Jani iltavuoron.

Kiireettöminä aamuina, sellaisina, kun isoja lapsia ei tarvitse viedä kouluun, herätyskello ei soi, mutta olen hereillä jo ihan viimeistään kahdeksalta. Jätän vauvan nukkumaan, puen päälleni ensimmäiset käteen sattuvat vaatteet ja menen keittiöön. Kurkkaan lämpömittarista aamun ulko- ja sisälukemat ja laitan tarvittaessa tulet keittiön puuhellaan. Kissoille ruokaa (jonottavat jo kärsimättöminä jaloissa), sitten Bruno-possulle puuro, johon tulee neljänviljanhiutaleita, vettä ja lisukkeiksi ruuantähteitä, omenaa, banaania, porkkanaa, leivänkannikoita, tai mitä nyt sattuu olemaan. Samalla laitan tipuille keitettyä riisi-ohraa ja muussattua kananmunaa toiseen kippoon ja halkaisen pari appelsiinia isoille kanoille herkuksi.

Tässä vaiheessa koirat vinkuvat jo ulko-ovella aamupissalle. Hyppään pilkkihaalariin, vedän päähän tallipipon ja käteen hanskat. Kuistilla odottavat uskolliset tallisaappaani, nastat pohjissaan. Päästän koirat pihalle ja nappaan puurokulhot mukaan.

Ensimmäisenä tervehdin hevoset, jotka odottavat jo pihaton portilla. Heitän hevosille ja lampaille heinää. Seuraavaksi on Brunon vuoro, käyn viemässä possulle puuron, toivotan hyvät huomenet ja napsautan  possulaan valot päälle. Kovilla pakkasilla suljen ulko-oven ja lempeämmällä kelillä jätän sen auki.

Sitten vedenkantoon. Meillä ei ole tallissa juoksevaa vettä, joten talvisin vesi kannetaan 20l ämpäreillä. On kuulkaas hyvää jumppaa. Hevosilla on tarhassa lämmitettävä vesiastia, missä juomavesi pysyy sulana kovillakin pakkasilla. Vettä menee hevosille ja lampaille noin 80-100l vuorokaudessa. Otan toiseen ämpäriin saunasta lämmintä vettä, sillä hevosten pöperö turpoaa siihen nopeammin ja kanalassa  sekä lampailla lämmin vesi pysyy pidempään sulana.

Laitan hevosten pöperöt turpoamaan. Molemmat saavat heinän lisäksi vain turvotettua alfa-alfa-pellettiä, kivennäiset ja hieman hamppurouhetta. Tyypit odottavat aamupuuroaan aina kuin kuuta nousevaa, ja tulevat sisälle katsomaan, olisiko herkku jo valmista. Pöperön turvotessa käyn kanalassa. Vien tipuille oman ruokansa ja sen lisäksi poikasrehua. Isoilla kanoilla on ruokinta-automaatissa rehua, mutta annan aamusin aina lisäksi appelsiinia, omenaa tai kaalia, jotta kanoilla riittää tekemistä näin talviaikaan, kun ulos ei pääse. Lisäksi pesen vesikupin ja vaihdan sinne puhdasta, lämmintä vettä. Kanalassa on ajastimella toimiva valaistus, joka menee päälle aamuviideltä ja sammuu illalla kuudelta. Kanat tarvitsevat valoa muniakseen, siksi talvella keinovalo kanalassa on tärkeä. Punaiset lamput ovat lämmittimiä. Niiden avulla kanalassa pysyy lämpötila plussan puolella pakkasillakin. Viimeiseksi nappaan munat mukaan.

Hevosten puurot ovat valmiina, ja innokkaat syöjät portilla odottamassa. Annan hevosille pöperöämpärit ja jään hetkeksi niiden seuraan. Kissat pyörivät kaiken aikaa mukana aamuhommissa. Erityisesti Frida ja Noki viihtyvät lampaiden ja hevosten seurassa, ja Noki usein ilmestyykin tallin ylisiltä aamuisin.

Koiria saa välillä huudella retkiltään, mutta pakkasaamuna ne odottavat jo portailla. Myös Noki-kissa haluaa sisään päiväksi. Sillä on lempipaikka patterin vieressä. On aamukahvin aika.

 

 

Kanalassa tapahtuu

img_5065img_5063img_5072img_5070Loppusyksystä Rönniin muutti uusia, nuoria kanoja, jotka aloittivat munimisen marraskuussa. Pikkuiset munat kasvoivat hiljalleen, samoin kuin kanaset. Joulukuussa sitten munintapesässä alkoi säännöllisesti olla joku nuorikoista hautoimishommissa. Homma ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, vaan tyypit kyllästyivät hommaan parissa päivässä. (tyypillistä nuorille kanoille). Poistimme munat ja kanalassa meno jatkui. Tammikuun alkupuolella Jörö-Petunia kuitenkin alkoi sinnikkäästi hengata pesässä, ja lopulta päätimme antaa sen hautoa rauhassa. Täyttä varmuutta munien määrästä ei ollut, mutta kolme kanaa oli käynyt pesään munimassa useamman päivän aikana. (jokainen munii siis munan päivässä).

Jani teki pesän eteen verkon, joka esti muita kanoja munimasta enempää munia hautojan alle. Iltaisin poistimme verkon, sillä hautova kana poistuu yleensä pesästä ruokailemaan ja tarpeilleen silloin, kun on muutoin häiriötöntä, eli yöllä.

Kana hautoo aika tasan 21 vuorokautta. Täyttä varmuutta aloittamisajankohdasta ei ollut, joten joka aamu kanalaan mennessä jännitettiin tilannetta. Viime viikon torstaina sitten pesästä kuului kovaäänistä piipitystä, ja ensimmäinen poikanen oli kuoriutunut! Yöllä tuli toinen, perjantaina kolmas ja neljäs ja lauantaina illalla vielä kaksi lisää. Kuusi tipua, joista alustavan tutkimuksen (siiven rakenne) mukaan ainakin neljän pitäisi olla kanoja. No, täysi varmuus saadaan sitten jossain vaiheessa keväämmällä…

Jokainen tipu on erivärinen, kaksi keltatäplikästä, yksi harmaankeltainen, kaksi melkein mustaa ja yksi musta-ruskeakirjava.  Lapsukaiset oleilevat emon alla ja siipien suojissa, mutta tulevat touhukkaasti syömään, kun viemme ruokaa.

Kaksi jäljellä olevista munista oli läpivalaistuna tyhjiä, mutta seitsemän sisällä näkyy kasvua. Odotamme vielä muutaman päivän, sillä munat on munittu eri päivinä. Todennäköiseltä kuitenkin näyttää, että enempää tipuja ei kuoriudu. Tipun kehittyminen saattaa lakata kesken haudonnan lukuisista syistä.

Pikkutiput ja emo saavat nyt ensimmäisinä päivinä mössöä, jossa on keitettyä, muussattua kananmunaa, keitettyä riisiä ja ohraa sekä perunaa. Lisäksi on vettä, kurkkua ja appelsiinia. Poikaset tarvitsevat monipuolista ravintoa, kalkkia ja vitamiineja, etenkin näin talvella, kun eivät pääse ulos aurinkoon. Siksi kotiruuan lisäksi annamme poikasille tarkoitettua kananrehua (Punaheltta paras poikanen, Rehux tai Poikas-Herkku).

Jörö-Petunia ja tiput ovat nyt omassa yksiössään verkon takana, mutta aika pian lienee parasta päästää muu parvi tutustumaan lapsukaisiin, sen verran innokkaasti kanat ja Rauha-kukko tiirailevat verkolla.

(Tuo kahdesta muovipullosta tehty systeemi on tiputurvallinen juomalaite, josta Jani tekee erillisen postauksen!)

Ajatuksia viljelystä ja kevätfiilistelyä

img_1256img_1302OLYMPUS DIGITAL CAMERAimg_1540fullsizerenderMeillä on haave. Sellainen, että jonain päivänä Rönnin peltopläntti tuottaisi omaan käyttöön kasviksia. Siis ihan koko talvenkin varalle.

Enää emme ota ihan itsestäänselvyytenä, että viljely tuosta noin vaan tapahtuu, vaan suhtaudumme tulevaan kevääseen varovaisen positiivisesti ja huumorilla. Kyllä se siitä sitten jonakin keväänä lähtee. Sellaisena keväänä, kun kellään ei ole akillesjänne poikki tai vauva mahassa. Ehkä tulevana keväänä.

Innostajaksi löytyi kirjakaupasta mitä mainioin Maria Österåkerin Unelma omavaraisduudesta – käytännön opas. (Nemo 2016). Kirja kertoo ihan oikean, suomalaisen perheen matkasta omavaraisemmaksi ja on kannesta kanteen täynnä käytännöllisiä ja toteutettavia vinkkejä. Jostain on hyvä aloittaa, ja suunnitelmiahan on kiva tehdä. Viljelylaatikot meillä jo on, ja lantalassa muhii mitä parhainta tulevaa puutarhamultaa. Käytämme hevosten kuivikkeena nopeasti maatuvaa olkipellettiä ja hamppua, eli tämän talven lannat ovat aikalailla käyttistä multaa jo ensi keväänä.

Laatikkoviljelystä siis aloitetaan, ja laatikoiden lisäksi tulee vähän isompi viljelyalue perunalle. Uusia marjapensaita on tarkoitus hankkia, sillä Rönnin pensaat ovat todella kituliaita ja vanhoja. Joo, ja lisäksi lampaat syövät pensaat jo alkukesästä, joten puutarhan aitaaminen tulee ehkä kyseeseen ensimmäisenä hommana.

Voiko nokkosen laskea hyötykasviksi? Todellakin. Nokkosta ei kuitenkaan tarvitse istuttaa, sitä nimittäin riittää… Kuivattuna nokkosta syövät meillä sekä ihmiset, että hevoset. Viime kesänäkin saatiin ihan ilman viljelyponnisteluja valtava määrä nokkosta tallin heinälatoon kuivumaan.

Tallissa meillä on myös iso, viileä kellari, johon sadon saisi säilöttyä. Kellari löytyi ensimmäisenä Rönnin kesänä vahingossa, kun siivosin romuläjää tallista. Kasan alta paljastuivat kauhuelokuva-tyyliset viistot ovet, joiden alta tikkaat ja siisti, kuiva ja viileä kellari.

Enää puuttuu traktori. Käsipelilläkin saa paljon aikaiseksi, mutta kyllä traktori, edes pikkuinen, toisi uskottavuutta. Itseasiassa saimme häälahjaksi päältä ajettavan ruohonleikkurin, joka on siis hevosvoimiltaan myös puutarhatraktoriksi luokiteltava. Ehkä aloitamme sillä. Kärry perään, niin saa multaa kuskattua. (Ja se vanha, punainen uskottavuustraktori sitten haavelistalle.) Tai sitten hevosvetoisia  puutarhakaluja etsimään…

Ensimmäisenä viljelyvuotena kokeillaan ainakin perunaa, porkkanaa, punajuurikasta, sipulia, salaatteja ja yrttejä. Unohtamatta kesäkurpitsaa, joka on kiitollinen ja runsas kasvatettava.

Mitä sinulla kasvaa puutarhassa ensi kesänä?