Kato, se vilkuttaa meille!

Nyt minä sen suustani purskautan: totta se on, Rönniin syntyy loppukesästä vauva. Ei kissanpentu, ei karitsa, ei tipu, vaan oikea ihmisvauva. Tuolla se köllöttelee vatsassani. Ja sätkii ja potkii ja vilkuttelee. Se on ihmeellinen rakkauslapsi, pikkusisko tai pikkuveli, onnelliseen taloon syntyvä pieni ihme.

Ja kyllä, minä olen 41-vuotias, en enää ihan poikanen itsekään. Esikoiseni täytti juuri 15 ja poikaipana parin kuukauden päästä 13. Sain lapset nykymittapuun mukaan melko nuorena, esikoista aloin odottaa 25-vuotiaana ja nuoremman syntyessä olin 28-vuotias. Nuori äiti. Neuvolassa kyllä sanoivat, että en minä vieläkään mikään vanha ole. Synnyttäjien keski-ikä kasvaa koko ajan ja nelikymppisiä on jo aika liuta. Enkä minä itseäni vanhaksi tunnekaan, vaan elinvoimaa täynnä olevaksi naiseksi parhaassa iässään.

Että miltä nyt tuntuu? No mahtavalta! Kiitolliselta, onnelliselta, rakastetulta. Saan vielä kerran kokea raskauden, synnytyksen ja vauva-arjen. Rinnallani on kumppani, jonka kanssa on hyvä ja turvallinen olo jakaa vanhemmuus ja kaksi rakasta teiniä, jotka ovat jo nyt sulaa vahaa tulevan pikkusisaruksen edessä. Tosin myös kaikenlaiset huolet pyörivät päässä paljon enemmän, kuin viisitoista vuotta sitten. Niskapoimu-ultra ja seerumiseulan tulokset olivat minulle valtava helpotus, sillä vaikka eivät ne absoluuttista totuutta voi kertoa, niin osviittaa antavat kuitenkin vahvasti. Hiljalleen uskallan nauttia kasvavasta masustani, pienestä kuplinnasta ja tökkimisestä alavatsalla ja kaikista raskauden mukanaan tuomista muutoksista minussa, myös siitä, että painoni nousee (mikä oli aiemmin todella ahdistavaa) ja siitä, että kärsivällisyyteni ja huumorintajuni tuntuvat ottaneen hatkat… Onneksi olen autuaasti unohtanut kroonisen väsymyksen ja loputtomat yöheräilyt, ne tulevat sitten ihan yllätyksenä, hehheh.

Tässä kohtaa olen huomannut monen bloggaajan  lupaavan, että ”ei hätää, ei tästä mitään vauvablogia tule”, mutta minäpä en lupaa. Ihan varmasti saatte lukea paitsi raskaudesta, myös vauva-arjesta osana Rönnin elämää. Tuleva vauva on jo saanut minut tarttumaan paitsi neulepuikkoihin, myös vuosien tauon jälkeen ompelukoneeseen. Noille isoillehan ompelin suurimman osan vaatteista itse, ja niin saattaa nytkin käydä. Olemme myös ajatelleet, ettemme osta mitään uutta vauvaa varten ja sen lisäksi pyrimme välttämään turhaa kemikaalikuormaa. Luvassa on siis kirppislöytöjä, kierrätystä, tuunausta, kestovaippoja, tee-se-itse -juttuja ja luomua. Ainakin.

 

 

55 kommenttia artikkeliin ”Kato, se vilkuttaa meille!

  1. Paljon onnea!! Olen monta vuotta lukenut blogejasi, mutten koskaan kommentoinut. Nyt halusin kommentoida. <3 Ihanaa raskausaikaa ja ihanaa vauva-arkea toivotan! Itse sain esikoiseni 36-vuotiaana ja haaveilen vielä toisesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s