Heiluva, mutta kiitollinen mieli ja työ, joka vaatii letunpaistoa

IMG_8054IMG_7835
IMG_7426 IMG_7871

Vuosi sitten tähän aikaan aloin olla uupumukseni kanssa periksiantopisteessä. Pahenevat univaikeudet ja taloudellinen ahdinko liiskasivat minut. Huomaan, että pelkään saman uusiutuvan, vaikka siihen ei ole mitään järjellistä syytä. Huomaan ajattelevani paljon sitä, mitä tapahtui vuosi sitten. Pelästyn huomatessani että olen väsynyt ja kärttyinen. Vaivun helposti synkkyyteen ja suustani tulee pelkkiä sammakoita, vaikka tarkoittaisin muuta. Mieli joka poukkoilee, vääntelee kaiken vinksin vonksin ja saa todellisuuden näyttämään pahalta katastrofilta. Sellaisina hetkinä pelkään että PMS onkin hiipivä uupumus- ja ahdistuskausi ja yksi huonosti nukuttu yö muuttuu pitkäksi unettomuuskaudeksi. Pelkään että jään yksin ja että en selviä arjesta.

Tosiasiassa minulla on ihana koti ja huikea perhe. Käsittämättömän hieno ihminen rinnallani. Minulla on työ, joka vaatii letunpaistoa torstai-iltana, koska artikkeliin tarvitaan lettukuvia (siis haloo, kenellä edes VOI olla sellainen työ!). Minulla on taideopinnot, jotka haastavat minut kerta toisensa jälkeen tarttumaan siveltimeen ja kyniin. Ympärilläni on rakas eläinlauma ja oikeita, rakkaita ihmisystäviä. Pystyn ostamaan ruokaa ja maksamaan laskuni ja se on paljon se. Minulla on myös mahdollisuus auttaa heitä, joilla ei ole mitään. Yksi pahainen syksy ei minua lannista. Paistan lettuja tänäänkin. Ihan muuten vaan.

P.S. syyslettujen ohje löytyy TÄÄLTÄ

P.P.S.  jos haluat auttaa turvapaikanhakijoita, löydät ohjeita TÄÄLTÄ. Vaatelahjoituksia ei juuri nyt  oteta vastaan, mutta aina voit lahjoittaa katastrofirahastoon tai omien voimavarojesi mukaan ilmoittautua vapaaehtoiseksi.

3 kommenttia artikkeliin ”Heiluva, mutta kiitollinen mieli ja työ, joka vaatii letunpaistoa

  1. kuulostaa tuo itsensä kuulosteleminen tutulta. Yhden romahduksen ja täydellisen uupumuksen kokeneena, pms oireiden tai muuten huonon päivän tullessa, alitajunnassa on heti pelko uusiutuvasta alamäestä, kuten myös tuo unettomuus. Kun oli taas nukahtamisvaikeuksia, iski pelko, että kierre alkaa taas. Onneksi ei. Olet onnellinen kun vierelläsi on tukevia ihmisiä, minullakin on viisi vuotias neitiläinen :D

  2. Tsemppiä, olet ihanan avoin ja aito! Ja tämä blogi on niin kiva, elämäntapasi mielenkiintoinen, hevosihmisenä käyn aina kurkkimassa onko kopukat päässeet postauksen aiheeksi! Mukavaa ja tunnelmallista syksyä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s