Harmittava, vähenevä valo ja omenoiden tuoksu

IMG_7083 IMG_7138

Juan Gris 1915

Juan Gris 1915

Syksyn huomaa sisäytymisestä. Tällä viikolla olen kantanut polttopuita keittiöön ja pitänyt puuhellassa tulta joka aamu. Kynttilät ovat ilmestyneet pöydille ja keskeneräisiä neuleita makoilee kaikkialla. Valo vähenee, ja se ärsyttää eniten. Äkkiä kuvaaminen on mahdottoman vaikeaa, koska valo ei vaan riitä edes aamupäivällä (etenkään tällaisena harmaana päivänä). Toisaalta syksy on myös kaunis ja jotenkin inspiroiva. Meillä on metsä pullollaan puolukoita ja jopa mustikat jatkavat sinnikkäästi. Omenasato näyttää tänä vuonna rupisen ruskealta, ja se on harmi, sillä nyt omenasoseomput pitää hankkia muualta. Omenasoseen tuoksu kuuluu syksyyni niin itsestäänselvästi, että sosekattila on saatava liedelle kehnosta sadosta huolimatta.

Pian on aika asentaa ikkunateipit ja nostaa viimeisetkin tuplalasit paikoilleen. Ateljeessa odottaa tilkitsemistehtävä, sillä ennen pakkasia pitää saada vetoisat aukot tukittua ja ikkunat teipattua sielläkin. Kaminan raahasin jo ateljeen nurkkaan, ja se näyttää täydellisen hyvältä paikallaan. Nyt pitää vielä saada nuohoojan konsultointi oikeasta asennuksesta ja tarvittavista osista. Suunnitelmissa on vetää savuputki suoraan kiviseinästä ulos, ja laittaa ulkopuolelle teräksinen valmispiippu. Ateljee on onneksi paloturvallinen tila kivilattiasta ja -seinistä +katosta johtuen. Toistaiseksi lämmitän läpivirtauspatterilla, joka riittää pitämään tilan lämpimänä, mutta pakko myöntää, että odotan puulämmitystä, tulen hehkua ja pehmeää lämpöä ihan hulluna. Sähköpatteri saa jäädä yövarmistukseksi talven ajaksi, jottei lämpötila pääse laskemaan pakkasen puolelle.

Koulussa siirryimme käsittelemään synteettistä ja anaalyyttistä kubismia, mikä tarkoittaa lisää pelkistämistä, perspektiivin vääntelyä ja litteää ajattelua. Opiskelu on edelleen parhaita ikinä tekemiäni päätöksiä. Tunnen vihdoin olevani oikeassa paikassa ja tekeväni juuri sitä, mitä minun on tarkoituskin. Viimeisen kuvan asetelma on Juan Grisin vuodelta 1915. Kubistit ajattelivat asiat uudella tavalla, kapinoivat ja leikkivät. He liiskasivat ja vääntelivät esineitä ja maalasivat simultaaniperspektiivissä, jolloin esineet näkyvät samaan aikaan eri kulmista. Oman asetelmani rakennan ateljeen pöydälle kotitehtäviä varten. Sitten kaivelen mieltäni toteuttamaan kuvat toisin, kuin juuri olen oppinut. Unohdan perspektiivin ja keskityn vain sommitteluun.

Yksi kommentti artikkeliin ”Harmittava, vähenevä valo ja omenoiden tuoksu

  1. Olispa täälläkin tullut edes jonkunlaisia omenoita, ne rumat olisi voinut syöttää vielä lampaille, vaan kun ei. Mulla kyllä omenapuu kukki, mutta ei siihen yhtään omenaa tullut. Tänä vuonna on ollut hirveän huono kesä kaiken viljelyn ja sadon suhteen näemmä. No jospa sitten ensi vuonna parempi onni. Valon vähyys tuntuu heti täälläkin, unentarve lisääntyy ja tekee mieli käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan ja lukemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s