Syksy ja melankolia

IMG_3097 IMG_3105 IMG_3112 IMG_3004

Syksy on aina ollut minulle energian ja uusien ideoiden aikaa. Kaikkialle valuvasta pimeydestä huolimatta olen tuntenut syksyn aina ystävällisenä. Tänä syksynä jokin on toisin. Ehkä mieleni tarvitsee toipumisaikaa kaikesta mitä viimeisten parin vuoden aikana on tapahtunut, tai ehkä se vain on ääriään myöten täynnä. Keikkuu reunalla. Energia ei ole ihan kokonaan hukassa. Se tulee purskauksina, jotka vastapainona aiheuttavat voimakkaan uupumuksen ja ahdistuksen. Olen erakoitunut enemmän kuin koskaan. Keskityn pyörittämään arkeani, tekemään työni hyvin ja opiskelemaan. Olen vetäytyvä ja ajatuksissani. Olen epäsosiaalinen ja haluton näyttäytymään ihmisten ilmoilla. Pienikin tönäisy keikuttaa minua ihan liikaa. Pelkään paljon. Siis kaikenlaista. Sellaistakin mitä ei tarvitsisi. Olen kroonisesti huolissani. Enkä nuku juurikaan. Alkuyön kauhukohtaukset ja aamuyön huolivalvominen alkavat tuntua jatkuvana uupumuksena. Keskityn pitämään itseni kasassa, hengittämään ja toimimaan. Uskomaan etten ole lopulisesti vaurioitunut vaan tilapäisessä tiltissä. Uupumus purkautuu paskamaisina juttuina, niinkuin ärtymyksenä ja kiukutteluna lähimmille. Mykkyytenä ja vetäytymisenä. Mykkyränä vatsan pohjassa ja möykkynä sielussa.

Kun sinnikäs uupuu, siitä on leikki kaukana.

 

36 kommenttia artikkeliin ”Syksy ja melankolia

  1. Voimia sinulle!Joskus vaan on hyvä pysähtyä.Meillä ihmisillä on kumma juttu porskuttaan vaan eteenpäin,kuin mummo lumesa,kun tulee vastoin käymisiä.Koski se omaa elämää,töitä,rahaa,omia vanhempia,sairauksia jne.jne..Mutta jossain vaiheessa saattaa tulla pysähdys.Niin on käynyt itselleni!
    Toivotan hyvää syksyä sinulle täältä pohjoisesta!Tällä hetkellä tulee lunta taivaan täydeltä!!Olen aina seurannut tekemisiä ja yrittänyt itsekkin toteuttaa itseeni!
    t.Sari Kuusamosta

  2. Voi pieni! Ei mikään ihme että olet uupunut, sinulle on tapahtunut niin paljon! Vaikka ei tee mieli olla ihmisten ilmoilla, hakeudu sellaisen ihmisen seuraan, jolle voit avautua. Lepää, tee asioita joista nautit. Olet ihana, lämmin ja myös energinen persoona, joka inspiroi varmasti monia, mm. minua :) Käytä kuitenkin energiaasi myös itsesi huoltamiseen. Vaikka huollat ainakin minun mieltäni aina kun blogissasi julkaiset :) <3

  3. Anu <3 Lämpöisiä ajatuksia.. Ehkä syksyn pimeydessä omassa rauhassa eheydyt ja voimistut pikkuhiljaa. Joskus on lupa olla väsynyt, vetäytyvä ja hiukan hankalakin, vaikka se saa tuntemaan huonoa omatuntoa varsinkin, jos kiukuttelee sellaisille, joilla ei ole asioihin osaa eikä arpaa. Meillä kaikilla tulee jossain kohtaa raja vastaan, sen enempää ei voi ottaa vastaan. Olen löytänyt omaan lohduttomuuteeni ja ahdistukseeni voimaa ajatuksesta, että meille jokaiselle annetaan sellainen taakka, jonka jaksamme kantaa – ei sen enempää eikä vähempää.

  4. Tässä työuupumuksesta toipuvana sanoisin, että ykkösasia on nyt yöuni. Jos omat konstit eivät auta, eikä ole häpeä, jos eivät auta, niin kehotan menemään lääkäriin. Minä odotin liian pitkään, mutta nyt olen sitten lääkärin määräämän melatoniinin avulla kuukauden päivät saanut nukutuksi. Heräilen edelleen, mutta sen mitä nukun, niin nukun ja tunnen oloni jopa virkeäksi ensi kerran vuosikausiin. Siinä on vielä sekin, että lääkärille tuli itkettyä ja vuodatettua sensuroimatta kaikki se, mitä ei sitten kuitenkaan kykene lähipiirille vuodattamaan. Sitä, kun tuppaa vielä uupuneenakin säästämään läheisiään. Sanotaan, että kukaan ei ole korvaamaton, paitsi että on: sinä sinuna. Pidä itsestäsi huolta ja ole armollinen itsellesi.

    • Saako melatoniinia eri vahvuisina apteekista myös ilman reseptiä? Olen vuosia nukkunut kuin koira ja alkaa elämänlaatu ja kodin puhtaanapito rapisemaan lopullisesti. Minä kun tuppaan ”unohtamaan” ikävät tosiasiat ja siitä jää taatusti taakkaa sydämelle…

  5. Puhallan sinulle lämpiä ajatuksia syystuulen mukana. Pidä itsestäsi hyvää huoltä. Lepää ja ole itseksesi. Tapaa ystäviä joiden seurassa saat olla oma itsesi, olla hiljaa tai puhua jos siltä tuntuu.
    Myös minulle blogisi on tärkeä inspiraation ja voiman lähde. Se tuo uskoa tulevaan ja uskallusta toteuttaa haaveitaan. Sitä uskoa paremmasta huomisesta ja voimaa haluan antaa sinulle takaisin.

  6. Aina ei tarvitse olla tehokas ja jaksava. Meillä on lupa armahtaa myös itseämme. Sinulle on tapahtunut niin monia suuria asioita elämässäsi, että on varmaan aika hengähtää, levätä. Ole itsellesi armollinen, ystäväni.
    Itselleni usko Jumalaan tuo levollisuutta ja rauhaa elämän myllerrysten keskellä. Meillä on Isä, joka rakastaa ja jopa riemuitsee sinusta ja minusta.

  7. Tää on taas vähän tämmöistä, kun yrittää kirjoittaa toiselle jotain rohkaisevaa ja neuvovaa. Vähän…no sellaista. Hankalaa. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Oletko kokeillut kirjoittaa päiväkirjaan kaikki huolettavat asiat? Itsellä ainakin auttaa, ainakin niiden turhien huolien kanssa, kun ne kirjoittaa paperille ja ne saavat konkreettisen muodon. ”Pelkään että taivas putoaa niskaani” on musertavan ahdistava ajatus mutta paperilla se on vain vähän hupsu.

    Suosittelen myös melatoniinia. Se auttaa ainakin tätä vuorotyöläistä nukkumaan. Plussaa myös se ettei se ole lääke, joten aamuisin oleva tokkurakin on jäänyt pois.

  8. Rakastan hämärää ja hiljaisuutta.
    – Hämärä hoitaa väsyneitä silmiä,
    sanoi Lapin mies.
    Kokemuksesta tiedän,
    miten hiljaisuus hoitaa
    väsynyttä mieltä.

    Maaria Leinonen

  9. Tsemppiä! Hyvästä unesta tulee hyvä mieli ja siitä sitten hyvä elämä. Eli toivon sullekin parempia unia! Olkoon tämä syksy sitten sellainen itsesihoitosyksy!

  10. Tsemppiä ja voimia Anu, olen itse täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi ja tunnistan myös itsessäni kuvaamasi oireet. Takana kaksi poikkeuksellisen rankkaa vuotta, joihin on kuulunut sekä omia että läheisten vakavia terveysongelmia, keskenmenoon päättynyt raskaus, sisaruksen kuolema ja muita kuormittavia asioita kuten vaativa työ. Keho kipuilee stressin kourissa ja elämää on tällä hetkellä aivan kummallisessa vinkkelissä. Ethän odota liian pitkään avun hakemisen kanssa, sillä esimerkiksi nuo unenaikaiset kauhukohtaukset voivat pahimillaan muuttua todella fyysisiksi ja niihin saattaa tulla mukaan esimerkiksi sydämen tykyttelyä, kouristelua ja kaikkea hirveää. Yritin itse olla liian pitkään liian urhea ja nyt korjailen parhaani mukaan hyvin kuvaamaasi ”yliläikkyvää mieltä”. Paljon jaksamisia sinulle ja muista, ettet ole yksin <3

  11. Ei ole häpeä uupua…se on jopa luvallista ja sallittavaa. Uni on kuitenkin tärkeä asia, joten jos et saa nukutuksi, käy apua melatoniinista. Helpottaa huomattavasti, kun saa nukuttua.
    Sie annat niin kovin paljon koko ajan ja kaikille, on siis aika välillä ladata omiakin akkuja. Hiljentää tahtia ja vetäytyä kuoreen riittäväksi aikaa. Oon ollut samassa tilanteessa, itse asiassa useamminkin kuin kerran.
    Asiasta kolmanteen kukkaruukkuun: miten se vanerilattia on toiminut? =D
    Jaksamista ja voimia syksyyn,
    valoa
    t. S

  12. Olen seurannut blogiasi ja tykännyt. Olet rohkea nainen. Toisaalta myös miettinyt, miten ihmeessä jaksat.

    Yleensä se menee just niin, että kun erityisen raskaan jakson jälkeen asiat on lopultakin jotenkin järjestyksessä, tulee romahdus. Ja silloin se tuntuu erityisen epäreilulta. Miksi ei saa ja osaa nauttia, kun kaikki on lopultakin hyvin? Mutta niin se vain menee, ikävä kyllä. Ei meistä kukaan kestä määräänsä enempää.

    Elämä virtaa paljon sujuvammin, jos oppii ihan suosiolla olemaan välillä myös heikko, surkea ja väsynyt. Se on vain yllättävän vaikeaa – itsekin täällä opettelen.

    Mutta uupumus menee ohi, vaikka se vie aikaa. Pikku hiljaa. Itselläni se vei varmaankin vuoden, ellei kaksi. Pitää kuunnella itseään ja karsia elämästä kaikki turha. Tehdä se, minkä jaksaa, ja olla vaatimatta itseltään enempää. Hakea apua, jos yhtään siltä tuntuu. Aina ei tarvitse olla sosiaalinen, mutta toisaalta yksin ei saa jäädä, vaikka kuinka tekisi mieli. Se oli itselläni suurin virhe.

    Mutta kyllä se menee ohi. Usko pois.

  13. Samanlaisia tuntemuksia ollu pitkän aikaa, diagnoosina työuupumus.. lääkkeeksi keskustelua, mieluista tekemistä, läheisten läsnäoloa, kunnon unia, niin ja lääkitys.. pikku hiljaa alkaa elämä voittaa :) Tsemppiä sinullekin voimien löytymiseen!

  14. Anulle, voimia ja aurinkoa elämääsi. Joskus on hyvä vetäytyä ja erakoitua, mutta ei PYSYVÄSTI. Olet ajatuksissa, hae apua jos elo menee liian rankaksi. Olet rohkea ja vahva, mutta vahvakin väsyy ja saa väsyä. Huominen voi jo olla parempi. <3

  15. Samastun niin. Olen tuota aiemmin kokenut vuosikausia. Nyt selvinnyt. Sanon siis tuhansien rivien sijaan vain:anna kaikkien tunteiden ja pelkojen tulla, se on hyvä. Jos nyt peität, kätket, kierrät, ne tulevat myöhemmin. Anna itsellesi hyväksyntä ja rakkaus ja anteeksianto itsellesi kaikesta (ajatukset, valinnat, tunteet, mokat) koko ajan. Aivan varmasti selviät, aivan varmasti tämä on ohimenevää, mutta älä pelästy, jos se kestää vuosia. Tasapaino on yksi elämän laki. Menit niin kauan niin lujaa, että ihan pieni hetki hiljaa ei riitä tasapainotukseen. Lähetän sulle hirveesti rakkautta, valoa ja unta!!! Olet antanut minullekin niin paljon blogisi, Ratula-ohjelman ym. kautta. Ansaitset saada nyt. Ota vastaan. Se, mitä elämä voi sulle nyt antaa; lepo, yksinolo, omiin juttuihin keskittymisen mahdollisuus jne. Pitkää, voimahali!!! Nina

  16. Voih, onpa ikävä kuulla. Samanlaisia tuntemuksia on kyllä täälläkin ja aika ajoin sitä ihmettelee, miten kaikesta oikein pääsee taas uuteen alkuun. Puit hyvin tuntemukset sanoiksi. Osaat taatusti käsitellä ja tervehdyttääkin itsesi yhtä hyvin. Lepoa, armeliaisuutta ja aikaa… ja pienistä iloista nauttimista. Asiat kyllä järjestyvät aivan varmasti parhain päin sellaisen ihmisen kohdalla, joka osaa ja joka yrittää!! Paljon tsemppiä sinulle Anu!

  17. -Kuulostaa niin tutulta,itselläni tuli se tilanne,kun tajusi,että rajat on tulleet vastaan ja tuntui,ettei tilanne voi kääntyä kuin paremmaksi.Se ajatus oli kuin ohuen ohut lanka johon tarttui,viimeisillä voimilla!Kuvittele Anu sellainen lanka,johon ikään kuin tartut ja mieti samalla kaikkia elämän hienoja asioita:)Jouduin vielä uudestaan samaan tilanteeseen ja kumma kyllä olinkin voimakkaampi ja ajattelin,että kun tästä selvisin,kestän mitä vain!Lämmin halaus!

  18. Kiitos Anu blogistasi. Kiitos kun olet.
    – hyvin samanlaisissa tunnelmissa minäkin. Kirjoituksesi, kuvasi ja saamasi kommentit kannattelevat minuakin eteenpäin.

  19. Voi Anu, kylläpä kuullostaa tutulta. Monet yöt olen kävellyt ympäri taloa vain saadakseni henkeä paniikissa. Niin monta kertaa ahdistanut että ei meinaa järjissään pysyä. Niin monta kierrosta ovat ahdistavat ajatukset päässäni kiertäneet. Yöt olivat pahimpia. Silloin kaikki tuntui maailmanlopulta. Jos sinulla vaan on joku jolle jakaa ja purkaa ajatuksia, itse tein sen liian myöhään ja ajatusrinki oli jo urautunut päähäni. Nyt sitten ottaa aikaa, mutta mitäpä muuta minulla olisi. Osaan ehkä jo ajatella mitä positiivista tämä on minulle antanut. Osaan nauttia yksinkertaisesta hetkestä kun henki kulkee normaalisti, ja nään kauneutta ympärilläni. Kun saan antaa aikaa lapsilleni. Kun kauppakäynti ei ole kauhistus. Muista että sinä selviät, mutta yksin se on haastavampaa <3

  20. Voi kiitos kaikille ihanista ja kannustavista sanoista. Ja vaikka on tavallaan kurjaa, että samantyyppistä ahdistusta on muillakin, on se myös helpottavaa. Ei tunnu niin pieneltä ja yksinäiseltä. <3

  21. Voi miten tutulta kuullostaa. Hyvin moni oire sopii tämän syksyn olotiloihin. Tunnistan itsessäni erakon, välttelijän ja monta muuta…
    Voimaa, iloa ja aurinkoisia päiviä toivottaen,
    Taft

  22. Vaikka erilaiset ruokavaliojutut, ym. aiheuttaa paljon mielipiteitä, niin rohkaistun silti kirjoittamaan kommentin :) Itse olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla vuoden, ihan vain koska vatsa ei kestä enää yhtään gluteenia (vatsan väänteet on infernaaliset). Sivutuotteena olen kuitenkin saanut huolettoman mielen (ennen olin todella kovasti huolissani kaikesta) ja yleinen motivaatio suhteessa kaikkeen on parantunut älyttömästi. En edes tajunnut että tämä on seurausta gluteenittomasta ruokavaliosta, kunnes jostain luin että gluteenittoman ruokavalion myötä mm. huolestuneisuus vähenee.

    • Hmm, mielenkiintoista! Uskon tuon pitävän paikkansa. Itse myös pyrin kiinnittämään huomiota ruuan laatun ja välttelen etenkin valkoista jauhoa ja sokeria. Pähkinöitä, ruisleipää, hedelmiä, kasviksia ja hyviä öljyjä pyrin sisällyttämään ruokavaliooni päivittäin.

    • En pärjäisi ilman maitohappobakteereita. Syön päivittäin. 25 vuotta ollut laktoosi-onkelma, ruisleipääkään masu ei kestä. Oireilen ongelmissa heti vatsalla ja tämä on ainoa pelastukseni! Kokeilkaa=)

  23. Tee asioita, jotka tuntuvat sinusta hyvältä. Vietä aikaa läheisten ja ystävien kanssa. Ihmisten, jotka antavat sinulle energiaa. Anna olla, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse aina tuntea syyllisyyttä, vaikka tuntisi itsensä riittämättömäksi. Ei tarvitse selitellä.
    Elämä kulkee aaltoliikettä. Välillä mennään pohjalla ja taas noustaan :)

  24. Kiitos blogistasi. Olet rohkea ja uskallat päästää irti asioista, jotka eivät enää palvele. Rohkeus on juuri sitä, että uskaltaa vaikka pelottaa. Ja vaikka päätöksien jälkeen on näännyksissä ja väsynyt. Jos jossakin vaiheessa ehdit, suosittelen erittäin hyvää kirjaa: Clarissa Pinkola Estes: Naiset jotka kulkevat susien kanssa.

  25. Kiitos blogistasi. Olet rohkea ja uskallat päästää irti asioista, jotka eivät enää palvele sinua. Rohkeus on sitä, että epävarmuudesta huolimatta päästää irti vaikka pelottaa. Ja vaikka päätöksien jälkeen on näännyksissä ja väsynyt. Jos jossakin vaiheessa ehdit lukea, suosittelen hyvää kirjaa: Clarissa Pinkola Estes: Naiset jotka kulkevat susien kanssa.

  26. Voi minkä kaiken läpi oletkaan tarponut, mistä kaikesta selvinnyt, miten olet sinnitellyt ja joutunut jaksamaan. Siellä se on, takana, tuo soinen maisema, sieltä sinä rymysit, sen läpi. Anna siis itsellesi lupa olla uuvuksissa ja epäsosiaalinen. Kerää rauhassa voimia. Valonpilkahduksia ja kaikkea mahdollista hyvää.

  27. Ymmärrän täysin, olen itse toipumassa vaikeasta masennuksesta. Voimia ja valoa sinulle, ihan varmasti toivut. Olet upea ja lahjakas nainen, jolla on vielä vaikka mitä edessään.

  28. Anu! Tulehan piristymään Piupajaan Kylätien Verandaan ja näet kuinka upea Sandra on (mallinukke jonka toit minulle ;) ). Erityisesti suosittelen la 29.11 klo 11-> Vaikka on pimeää, koleeta ja märkääkin – sitä kummasti piristyy kauniiden asioiden ympärillä. Ei ole kiire. Katso ja kerää ”silmäkuvia”. Lämmin glögi ja musiikki antavat pikantin lisämausteen! Nähdään!

  29. Paluuviite: Karsi, hidasta, muuta, muutu. | ANU JA TALO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s