Ihan oikea taideopiskelija

kuva 4 kuva 3 kuva 1 kuva 3 kuva 4 kuva 5 kuva 1 kuva 3 kuva 1
Kaksikymmentä vuotta sitten minulla oli vain yksi tulevaisuudensuunnitelma: taide. Hain yliopistolle taidehistoriaa lukemaan ja jäin pisteen päähän aloituspaikasta. Hain kahteen taideoppilaitokseen, mutta sinä vuonna ei tärpännyt kumpaankaan. Ajattein sitten olevani ihan paska (nuori ja kiivas). En halunnut viettää vetelehtivää välivuotta, joten päätin pyrkiä vuoden mittaiseen maskeerauskouluun, ja pääsin. Koulun jälkeen olin harjoittelijana ensimmäisessä TV-tuotannossani ja hups, se maailma imaisi minut täysin. Unohdin siltä erää taideopinnot, opiskelin tuotantoa ja dramaturgiaa ja syöksyin päätä pahkaa mediamaailmaan seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi…

Taide jäi minuun olemaan, mutta opin käyttämään sitä luovasti ja tilanteisiin soveltaen. Sitten äkkiä viime keväänä tuntui voimakkaasti siltä, että nyt on aika paitsi haastaa itsensä, myös valita se, mikä jäi vuosiksi kaihertamaan. Kaivoin kaikki Suomen taideoppilaitokset, ja suurimmassa osassahan opiskelu on mahdollista vain täyspäiväisesti. Lopulta löytyi koulu, joka tarjosi opetusta myös monimuotoisena, ja jotten olisi ehtinyt tehdä itselleni ohareita, soitin sinne välitömästi. Menin haastatteluun, vein näytetöitä ja hups, minusta tuli taideopiskelija.

Kolme vuotta opiskelua edessä, ja siellä jossain häämöttää kuvataiteilijan tutkinto. Koen olevani kuin ekaluokkalainen, joka aloittaa kirjainten opiskelun. Vaatimustaso on napakka ja vaikuttaa siltä, että kaikki mitä luulin osaavani, on parasta unohtaa ja antaa vain mennä. Opetella uutta alusta alkaen ja siihen päälle harjoitella loputtomasti.

Ensimmäisen lähijakson valööriharjoitukset hiilellä ja elävän mallin piirtäminen vievät minut sekä flow-tilaan, että pieneen paniikkiin. Luulen sen olevan hyvä yhdistelmä. Päätin myös julkaista harjoitustöitäni sensuroimatta, sillä omien töiden näyttäminen on aina ollut minulle todella vaikeaa. Joten vaikka käteni on vielä kankea ja pää kierroksilla, täältä pesee…

 

10 kommenttia artikkeliin ”Ihan oikea taideopiskelija

  1. Hienoa! Hyvän päätöksen teit taidekoulun suhteen. Sulla on ihanan vahva ja rohkea jälki. Onnea opintoihin!
    Piipahdin joitain vuosia sitten Kotolivingin tiloihin avoimeen neulepiiriin kaulahuivia neulomaan. Mahtoikohan olla kansainvälinen neulontapäivä silloin? Kuitenkin, sanoit silloin minulle: ”Sinullahan on varmasti myös oma blogi?” Ei minulla silloin ollut (mutta haaveilin kyllä). Nyt parin vuoden jälkeen, pääsin opiskelemaan tänä syksynä käsityöilmaisua Keski-Suomeen ja tein hurjan päätöksen: Nyt on sen oman blogin aika. Jostain syystä sun kommentti vaan jäi mieleen, joten halusin jakaa tämän sinulle :)

    Kaunista ja mukavaa syksyä Anu!

    Terv: villahaka.blogspot.fi

  2. Wau! Olen niin ”kateellinen”, itse olen pienestä asti haaveillut myös jonkinmuotoisesta taideopiskelusta.. Tuntuu vain, ettei tiedä mihin voisi hakea. Ehkä vielä joku päivä! Ihania opiskeluhetkiä sinulle! :)

  3. Hieno juttu sinulla.Itse käytin aikuisiällä opiskeluun kolme vuotta.En vaihtaisi päivääkään pois siitä ajasta, vaikka sitä työtä en voinut tehdä.

  4. Upeaa! Onnea opintoihisi. Opiskelen itsekkin työn ohella, nyt on alkanut viides vuosi kulttuuripuolen ammattikorkeakoulu tutkinnon parissa. Antoisaa, rankkaa, upeaa ja raskasta. Sanoinko jo ihanaa, mutta raskasta? :)

    • 28 vuotta sitten olin taideopiskelija ensimmäistä vuotta. Tähän sisältyi tutustuminen eri linjoilla.
      Oli savi-, metalli-, kivi-, ompelu- ja kudontalinjat (kangaspuut). Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt valita kangaspuut, eikä ompelukonetta. Myöhemmin olisin päässyt Wetterhoffille Hämeenlinnaan, muttei uskallus sitten riittänytkään paikkakunnan vaihtamiseen.
      No, pidin kyllä opiskelusta, mutta kyseinen opinahjo oli ehkä osin liian vanhanaikainen ja jätin opinnot kahteen vuoteen. Kolmannella olisi ompelijalinjalla tullut pitsinnypläys kuvioihin!
      Menin siis mieluummin töihin ja ajauduin eri aloille.
      Nyt kiinnostaisi kuvanveisto tai öljyvärimaalaus. Runoilua en jätä koskaan.
      Jotain taiteellista on elämässä oltava, muutun muuten ahdistuneeksi!

      Tsempit sulle Anu, olet rohkea!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s