Älä osta mitään

IMG_2363 IMG_2371

Olen joutunut punnitsemaan valintojani ja kulutustottumuksiani hyvin tarkkaan viime aikoina. Työskenneltyäni lähes koko ikäni freelancerina tai yrittäjänä olen toki tottunut siihen, että rahaa välillä on ja toisinaan ei. Koskaan ei ole tasaista kassavirtaa, joten talouden hallinta vaati luovuutta. Juuri nyt sitä luovuutta taidetaan vaatia enemmän kuin koskaan. Se, että muokkaan elämääni sellaiseen suuntaan, että voin paremmin, aiheuttaa myös haasteita.

Kesäkuussa, työuupumuksen ja yleisen totaaliuupumuksen keskellä vasta ymmärsin puhaltaa pelin poikki yritykseni jatkuvan tappiolliselta kustannustoiminnalta. Olen sitkeää sorttia, joten luvuista huolimatta halusin liian pitkään uskoa, että saan nenän pinnalle. Luovuttaminen ei ole helppoa, vaikka sitä harjoittelisi kuinka. No, tappiollinen liiketoiminta jättää jälkensä, joten yrityksen veloista selviämisen eteen pitää tehdä paljon töitä. Ja samasta syystä itselleen ei pysty maksamaan kummoistakaan palkkaa. Vain murto-osan aiemmasta. Lisäksi olen aloittamassa kolmen vuoden opiskelut, ja lukukausimaksuihin sekä välineisiin tarvitaan oma osuutensa. Lisämausteena ja avainsanana on muuten tuo yrittäjyys. Yrittäjän toimeentuloa ei mitata todellisella tulolla, vaan YEL-vuosityötulon mukaan. Ja vaikka YEL-työtulon laskee hyvin alas (jolloin myös karttuva eläke ja mahdollinen sairaspäiväraha putoavat hyvin alas), ei tukia tai apua heru. Ainakaan helposti tai etenkään niin paljon, että siitä olisi sanottavampaa apua. Kekseliäs pitää siis olla.

Minulla ei ole puolisoa jakamassa kustannuksia, joten yhden (yrittäjä ja opiskelija) ihmisen varassa mennään. Kaikeksi onneksi minulla on töitä ja rakastan sitä mitä teen. Vuosia olen pystynyt maksamaan itselleni palkkaa, jolla on maksettu paitsi lainanlyhennykset ja laskut, myös ruokittu viisihenkinen perhe, ostettu vaatteita ja kirjoja, käyty leffassa ja syöty ulkona silloin tällöin. Rahaa ei koskaan ole ollut paljon, mutta elämiseen ihan tarpeeksi. Muutettuani Helsingistä maalle, olen huomannut kulutustottumusteni muuttuneen: rahaa kuluu olemattoman vähän kaikenlaiseen heräteshoppailuun, pahvikahveihin, ulkona syömiseen ja sen sellaiseen, mutta kuiviketurpeeseen, kauraan, kivennäisiin, hiekoitushiekkaan ja kumisaappaisiin sitäkin enemmän.

Hyvin pienellä rahalla toimeentuleminen ei sinänsä ole paha asia. Kuten eräs ystäväni totesi: ”Me ei olla pienituloisia, vaan pienimenoisia” Naulan kantaan. Päätin listata asioita joihin tarvitaan rahaa, joihin välttämättä ei, asioita joista voin luopua ja sellaisia, joista en missään nimessä. Tältä se näyttää:

Pakolliset menot joihin en voi isommin vaikuttaa:

– Lainanlyhennys, lämmitysöljy, sähkö, jätemaksu, kotivakuutus, autovakuutus, tiemaksu, lasten harrastusmaksut, nettiliittymä, puhelimet.

Pakolliset menot, joihin voin vaikuttaa:

– RUOKA: täsmäkäynnit kaupassa ja koko viikon ostokset kerralla. Kaupassa laskua kasvattavat: alkoholiton olut, öljyt, hunaja, hedelmät, mausteet, herkut, pesuaineet, pakastetut soijatuotteet. Herkkuja voi ostaa harvemmin. Pesuaineista en tingi, haluan käyttää mietoja ja mahdollisimman luontoystävällisiä. Ostan paljon kasviksia ja hedelmiä. Hedelmistä en myöskään halua tinkiä. Luomuun ei todellakaan ole aina varaa, joten koitan valita lähellä tuotettuja jos mahdollista. Emme syö punaista lihaa. Emme, vaikka sika-naudalla ja makkaroilla pääsisi halvemmalla.Tuore kala on järisyttävän kallista, joten sitä ostetaan tarjouksesta. Eineksiä meillä ei juuri syödä, satunnaisia pakastepitsoja lukuunotamatta. Koirat ja kissat syövät eläimille tarkoitettua pakastettua raakaa lihaa ja ihan tavallista kuivanappulaa. Bruunolle menee puurohiutaleita 1,5 isoa pussia viikossa. Kaupassa valitsen aina edullisimman vaihtoehdon ja olen opettanut myös lapset katsomaan kilohintoja hintalapun sijaan.

-VAATTEET: huomasin Rönniin muuton yhteydessä, että minulla on hyvin paljon vaatteita. Ja että en tarvitse mitään. Määräsin itseni siis ainakin loppuvuodeksi vaatteiden- ja kenkienostolakkoon. Pikkareita, sukkiksia ja sukkia saa ostaa tarvittaessa. Tyttäreni on kätevästi suunnilleen saman kokoinen kuin minä ja pitää vaatteistani, joten voimme jakaa sekä vaatteita että kenkiä. Poikalapsi kasvaa jatkuvasti ulos vaatteistaan, ja hänelle ostan tarvittaessa uusia edullisista ketjuliikkeistä (huonoa omaatuntoa tuntematta). Ystäväpiirissäni on onneksi paljon lapsia, ja kierrätämme myös pieniksi jääneitä keskenämme. Lapset ovat myös melko vähään tyytyväsiä, eivätkä ihaile merkkivaatteita tai tee eroa kirppis- ja kauppavaatteiden välillä. Ainoastaan kengät ostan aina lapsille uusina.

– SISUSTUS, LEHDET, LANGAT, KIRJAT: Akilleen kantapääni. Näiden kohdalla joudun olemaan erityisen tarkkana. Rönnin sisustus onkin syntynyt jo olemassa olevista ja kirppiksiltä löydetystä tavaroista. Myös Tori.fi on oiva paikka sisustushankintoihin. Joitakin asioita ilman pitää kestää: olohuoneeseen ja keittiöön pitäisi löytää matot, mutta sellaiset jotka haluaisin, ovat liian tyyriitä. Onneksi olen kekseliäs ja hetken miettimisen jälkeen keksin yleensä jotain sovellettavaa tai koluan varastot ja tallinvintin. Olohuoneen pöydän rakensin vanhasta laudasta (siitä myöhemmin). Lankoja minulla on kaapillinen. Päätin, että itse värjättyjen lisäksi käytän varastoani, enkä sorru nettikauppojen lankaihanuuksiin. Sisustuslehdet ja aikakauslehdet ovat olleet rentoutumislääkettä, joka saa nyt vaihtua sähköisiin kuviin. Hengaan muutenkin Pinterestissä jatkuvasti… Kirjoja meillä lukee koko sakki. Pokkarit eivät maksa paljoa ja kirjastotkin on onneksi keksitty. Leffassa ei voi käydä niin usein kuin haluaisi eikä todellakaan teatterissa, mutta omalla sohvallakin voi nauttia yhteisestä leffahetkestä.

– HARRASTUKSET, ELÄIMET: Itselleni en voi ottaa mitään maksullista harrastusta. Onneksi tekemistä löytyy yllin kyllin omasta pihapiiristä: ratsastus, jooga ja kävely/lenkkeily eivät maksa minulle mitään. Poikaipanan jääkiekkoharrastukseen menee kuukausittain tietty summa. Varusteita pitää uusia, mutta niitä saa onneksi käytettyinäkin. Myös tyttären harrastukseen kaivan rahat, kunhan hän päättää mitä haluaa. Eläinten hoitoon, kuivikkeisiin ja ruokiin menee rahaa. Onneksi kuitenkin hyvin järkeviä määriä, sillä hevosten ja lampaiden pääasiallinen ravinto on heinä. Kauran, kivennäiset ja kananrehun saa isoissa säkeissä edullisesti Agrimarketista. Myös kuivikkeet ovat kohtuuhintaisia. Tänä vuonna kokeilen pihatossa turpeen ja oljen yhdistelmää. Heinää on lato täynnä, ja se riittänee tammikuun loppuun. Ison määrän tilaamisessa kerrallaan on kyllä se ongelma, että kerralla tulee myös iso summa maksettavaa. Välineurheilija en ole. Hevosilla on perustarvikkeet: satulat, suitset, riimut, harjat ja loimet. Ylimääräistä blingblingiä ei täällä maalla tarvita (onneksi). Hevosten kaviot vuollaan säännöllisesti ja se tietenkin maksaa, mutta on ehdottoman tärkeää. Kerran vuodessa myös raspataan hampaat ja rokotetaan. Matolääkkeisiin menee jonkin verran rahaa, sillä koko remmi madotetaan pari kertaa vuodessa, yleensä keväällä ja loppusyksystä. (koirat ja kissat tarvittaessa useammin). Kaikenkaikkiaan eläinlauman huoltoon menee paljon vähemmän rahaa, kuin ajattelisi (tai menisi, jos hevoset olisivat vuokrapaikalla jonkun muun tallissa). Matkustelu on poissuljettu hupi. Myös siksi, että talo ja eläimet tarvitsevat säännöllistä hoitoa ja läsnäoloa. Onneksi olen kotona viihtyvää sorttia. Lapsille pitää välillä perustella, miksi emme matkusta lomilla ulkomaille, vaikka ”Kaikki kaverit matkustaa”.

-AUTO: pakollinen ja tarpeellinen. Minulla on 11 vuotta vanha, käytettynä ostettu dieselauto. Tilava, nelivetoinen ja peräkoukullinen. Kaikki välttämättömiä tarpeita maalla asuessa. Polttoaineeseen menee rahaa, sillä Helsinkiin päivittäin ajellessa tulee edestakaista matkaa melkein 100 km. Siis noin 600 km viikossa. Päätökseni tehdä joka toinen viikko etätöitä auttaa tässä asiassa, koska polttoainetta menee etäviikkoina huomattavasti vähemmän. Vanhan auton kanssa joutuu aina jännittämään yllättäviä korjauskustannuksia ja takaraivossa jäytää tieto siitä, että jossain vaiheessa tulee väkisinkin jotain isoa korjattavaa. Toivon, että ei lähiaikoina. Arkisin lasten kanssa emme aja koulun ja harrastusten välillä kotiin, vaan syömme välipalaa työhuoneella ja kotiudumme vasta harrastusten jälkeen.

-LÄMMITYS, SÄHKÖ: Näihinkin oikeastaan voin vaikuttaa. Rönnissä on kaksitoiminen öljypannu, eli siinä voi polttaa myös puuta. Polttopuuta minulla on vaja täynnä, ja olen ajatellut ainakin kokeilla puilla lämmittämistä etäviikkoina. Samoin keittiön puuhella on ahkerassa käytössä. Se paitsi lämmittää alakerran, kypsentää samalla ruuan ja kiehauttaa kahvin. Yläkerrassa on toinen puuhella, jonka otan lämmityskäyttöön talvella. Led-polttimoiden vaihtaminen valaisimiin säästää energiaa, samoin se, että muistaa irrottaa laturipiuhat seinästä kun puhelin, tietokone tai kamera ei ole latautumassa. Pyykkiä ja tiskiä pestään vain täysiä koneellisia.

– YLLÄTYSSEKTORI: Viisaammat sanovat, että aina pitäisi olla vararahasto yllätyksien varalle. Niin pitäisikin, mutta minun rahastoni on mennyt elämiseen jo kauan sitten. Kun siis vanha kaivo pitäisi yllättäen korjauttaa, auto huollattaa, vakuutuslasku onkin suurempi kuin piti, verottaja muistaa mätkyillä tai muuta pientä, iskee paniikki. Paniikki on perseestä, mutta senkin kanssa oppii elämään. Ainahan voi vaikka myydä merkkilaukun tai kenkäparin tai ylimääräisiä huonekaluja. Tai jotain. Ja opetella uusia taitoja. Niinkuin kaivon paikkausta ja puhdistusta. Sekin pitää oppia kestämään, että aina laskut eivät tule maksetuksi ajallaan.

Joku kyyninen voisi nyt sanoa, että kerrostalossa lähiössa asuminen olisi helpompaa ja halvempaa. Tai että lakkaa olemasta yrittäjä ja mene oikeisiin töihin. Ehkä näin, mutta minun elämäni on täällä maalla. Parhaita tekemiäni valintoja ikinä. Ja muistutan, että tämä ei ole valituspostaus, vaan toteava ja analysoiva. Omia tottumuksiaan on hyvä laittaa järjestykseen ja pyrkiä paikkaamaan reikien kohdalta. Lasten kanssa saa käydä jatkuvaa keskustelua siitä, mikä on tarpeellista ja mikä vain ”Mutku mä haluan” tai ”Kaikilla muillakin on”. Sitä samaa on hyvä kysellä itseltään.

 

23 kommenttia artikkeliin ”Älä osta mitään

  1. Tämä olikin oikein oivallista pohdintaa! Taidan vähän listailla asioita tänään. Kummasti ne kirjoitettuna ovat selkeämpiä kuin irrallisina ajatelmina pääkopassa.

    Vaikka onkin tiukkaa niin saat sentään elää sellaista elämää maalla, josta pidät. Se olisikin kamalaa, jos rahapulan lisäksi kaikki elämisen puitteet olisivat vääränlaiset.

  2. Tämä lista täytyy tehdä itsekin, kiitos ajatuksista! On varmaan äideille tyypillistä, että lasten harrastukset on ne, mistä ei VOI tinkiä. Lapset muuten käyttävät tätä hyväksi, ainakin minun lapseni…. Mikään ei ole niin hyödyllinen olento kuin äiti, jolla on huono omatunto lastensa vuoksi ;)
    Ole muuten varovainen sen kaksoispesäkattilan kanssa: jos sinulla ei ole isoa erillistä lämminvesivaraajaa, pelkkä kattilan vesisäiliö lämpenee helposti liikaa. Jos kattilassa on automaattinen ilmansäätö niin hyvä, mutta joka tapauksessa vaatii vahtimista! Mutta kyllä se puun poltto kannattaa, öly on niin turkasen kallista!

    • Hyvä että varoitit tuosta kuumenemisesta! Meillä lämmin vesi nimittäin kulkee vain pannun kautta.Täytyy konsultoida jotain öljypoltinasiantuntijaa varmasti ensin ja sitten kokeilla :)

  3. Kiitos. Olen lukenut blogiasi Villaketun alkuajoilta lähtien. Olen myös yh, myin vanhan talon ja muutin kerrostaloon (suojeltuun;)), lisäksi opiskelin kaiken tämän ohella 4 vuotta ja nautin. Työelämä oli se joka vei uupumukseen ja masennukseen, nyt on alkamassa toipuminen. Aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään elämää, tavoitteita ja ennenkaikkea omaa hyvinvointia. Onneksi elämässä on vaihtoehtoja, välillä vain kaivettava esiin, ja mahdollisuus muutoksiin. Toisesta kun tinkii niin toisaalta lisää:) jokaisen on tehtävä omat pohdintaansa kumpi on tärkeämpää itselle; henkinen vai materiaalinen hyvinvointi ja miten löytää niistä juuri itselle sopivan tasapainon. Onnea opiskeluun!

  4. Ihana lukea tällainen, riisuva postaus joltain ”julkisuuden” henkilöltä. Sitä välillä unohtaa, että kyllä osa niistäkin elää samojen ongelmien kanssa kuin itse. Ja toisaalta niin tuttua tekstiä muutenkin, kuin omasta elämästä, jossa on juurikin menossa nollausvaihe, jonka tarkoituksena olisi päästä jatkuvasta kädestä suuhun elämisestä. Se olisi paljon helpompaa yh:na, mutta pakko olla se ikävä ihminen, joka pudottaa toisen pilvilinnoista ja herättelee tähän maailmaan. Se, mitä jatkossa, on vielä auki. Jos saisin tehdä niinkuin itse haluaisin, niin muuttaisin vähän syrjemmälle, pois niiden houkutusten äärestä. Sinne missä oma sielu lepää.

  5. Hei Anu Olen entinen sipoolaistyttö ja ihaillen seurannut sinun ahertamisia. Suoraan asiaan. Minulla olisi antaa sinulle räsymattoja, jos vain olet kiinnostunut ja joudat hakemaan ( Itä-Pakila ). On tullut säästettyä pahanpäivän varalle turhankin paljon tavaraa. Lapset eivät ole kiinnostuneita omiin koteihinsa niistä. Olisin iloinen jos voisin auttaa se auttaisi minuakin. Hyvää päivänjatkoa t. Anneli

     

  6. Anu,
    kiitos kirjoituksestasi. Oma arkeni – olen yh/yrittäjä/opiskelija/freelancer/remontoija/eläin(myös hevos)ihminen – ja menojeni lista on kutakuinkin samanlainen. Oli helpottavaa lukea pohdintaasi. Listasi lievittää kummallista, syvällä kalvavaa syyllisyydentunnettani, joka tulee siitä, että olen mennyt koko ajan elämässäni sinne missä on vapainta ja rauhallisinta, vaikka se onkin taloudellisessa mielessä täysin älytöntä.
    Kiitos avusta, kiitos säästövinkeistä, kauniita hetkiä ja rauhaa sinne t Auli M Loviisasta

  7. Meillä kun ei ole lapsia niin elukat on kyllä ne jotka joutuu viimeisenä kärsimään. Välillä ne syövät herroiksi ja itse eletään linssikeitolla. Suurin pelko liittyykiin siihen, että koirille tulee joku yllättävä suuri vamma, mikä vaatii hirmuleikkauksen ja rahaa ei löydy. Köyhäilyyn kyllä tottuu ja siinä oppii koko ajan paremmaksi, mutta en tiedä totunko ikinä sietämään siitä aiheutuvaa stressiä ja epävarmuutta. Öljykattiloista en tajua, mutta puuliesiäkin kannattaa hieman opetella käyttämään, jotta niistä saa lämmityksen kannalta kaiken ilon irti. Niistä saa esim. paremmin varaavia lisäämällä kiviä uunoosaan jne. Suosittelen myös teippaamaan kaikki ikkunat ja käyttämään paksuja verhoja ulko-ovessa ja ikkunoissa. Meillä näin säästettiin pitkä penni lämmityskuluissa, vaikka tuntuvat mitättömiltä asioita. Onnea opintojen alkuun!

    • Öljylämmitys on minullekin uusi asia, ja sen kanssa pitää harjoitella ja tarkkailla :) Vasnhojen talojen nikseistä taas minulla on aikalailla samat kokemukset kuin teillä Kummitustalossa. Ikkunat pitää ehdottomasti teipata ja ulko-ovien eteen tulee talveksi paksut verhot. Rönnin puuhellassa on kaksi uunia, joista isompaa aion käyttää ja alemman täytän kiuaskivillä tai tiilillä lämpöä varastoimaan. Puuhellat ovat varsinaisia persoonia :)

  8. Olet oikeassa. Paremi on pienemmillä tuloilla onnellisena kun isoimmilla tuloilla jatkuvalla stressillä.

    Itse olen palkkatyössä, mutta edellinen elämäni oli vaativaa ja siinä oli vastuussa myös muista kun itsestään. Nykyisessä ammatissani työni on vapaampaa ja vastaan vain itsestäni. Tienaan lähes puolet vähemmän kuin aikasemmin, mutta en vaihtaisi takaisin!

    Nautinnollista opiskelua!

  9. Mielenkiintoinen postaus, tekisi itsellekin hyvää tehdä vähän analyysia omista menoista ja laskea, kuinka pienellä sitä lopulta voisikin tulla toimeen. Välillä tuntuu, että kaikki menee mitä tulee, ihan sama kuinka paljon tienaa…Yrittämisestä on kyllä tehty Suomessa varsin hankalaa, kallista ja turvatonta. YEL-maksut ja alvien pyörittäminen. Töiden vähentyessä/loppuessa tukea, edes soviteltua, ei tule mistään. Ja jos yrittäjä haluaa lähteä opiskelemaan, saa hän vain perusosan siitä koulutustuesta mitä palkkatöitä tekevä aikuisopiskelija saisi.

  10. Oli todella hieno postaus! Olen kanssa pitkään seuraillut touhujasi blogien välityksellä ja todellakin hattua nostan sinulle. Olet rohkea! Hyvää syksyä Rönniin.

    T. Ellu

  11. Kiitos ajatuksia herättävästä ja mielenkiintoisesta postauksesta Anu! Meidän jokaisen olisi hyvä todellakin pohtia omia kulutustottumuksia ja viettää älä osta mitään-päiviä useasti vuodessa. Syksyn kolkutellessa ovella lankakauppojen tarjontaa on kyllä kiusallista katsella ilman ostamista mutta kuten sinulla täälläkin on kaappi täynnä lankaa ja on ensin neulottava ne useaksi sukkapariksi ennen uusien ostelua :)

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi Rönniin & aurinkoisia tulevia syyspäiviä!

  12. Itse olen jo useamman vuoden ajan kirjannut menot ja tulot ruutuvihkoon, ja siten pystynyt tarkkaan seuraamaan tilannetta. Tätä ei läheiseni ole ymmärtäneet, etenkin kun olen vakityössä, palkkakin hyvä, eikä asuntovelkaakaan niin mahdottomasti. Olen myös yhden lapsen yksinhuoltaja ja kun lapsi oli vauva, oli talous todella tiukalla. Eikä yhtään lämmittänyt mieltä, kun oli väsymyksestä sekavana jättänyt maksamatta yhden laskun ja sitä sitten karhuttiin jälkeenpäin… Oppipa lapsi ainakin syömään kotiruokaa, kun ei ollut rahaa kaupan purkkiruokiin ;)
    Tsemppiä!

  13. Varmaan tiedätkin.. Maaseudulla on monesti naapureiden kesken pientä vaihtokauppaa. Tai saa tuotteita todella edullisesti ( ilmaiseksi) pahnoja pellolta, hunajaa naapurilta, porkkanoita säkeittäin jne. Tiedän kokemuksesta :-) puskaradiota liikkeelle. Tiedän pienituloisen arkea myös. Tärkeintä on se oman sydämen kuuntelu. Ja se että tiedät tekeväsi oikein. Hyvää syksyä sinulle!

  14. Olen sairaslomapäivällä kotona, energia ei muuhun riitä kuin nettisurffailuun ja nukkumiseen.
    Olen lukenut ihanaa blogiasi- kiitos siitä! Vaikka haasteita riittää, niin kaikesta välittyy puutalossa asuvan onnellisen perheen kera ison eläinlauman

  15. oivallinen teksti ja niin ajankohtainen juuri tällä(kin) hetkellä mun elämässä! pitäisi elää pienimenoisesti ja kuitenkaan ekologisesta elämäntavasta tinkimättä.. ei onnistu, aina. Kun mainitsit tuoreen kalan hinnasta, rupesin tuossa miettimään vaihdannaistaloutta. Minulla on, onnekseni, mies joka kalastaa ja näin syksyisin varsinkin kalaa kertyy yli oman tarpeen. Kun jotenkin pystyisi kehittämään vaihtoringin, vai millä nimellä sitä nyt kutsuisi, jossa hyödykkeet tai miksei palvelutkin ( lastenhoito, hieronta, joogatunti taiihanmikävaan) hinnoiteltaisiin ja sitten vastaavan hintaiset ”tuotteet” vaihtaisivat omistajaa. Itse anakin mielelläni maksaisin esim kananmunista, maidosta tai vaikka villalangoista kaloilla, sienillä tai vaikka puunkaadoilla.
    Mun kohdalla tässä ongelmana saattaa olla tämä melkein lähiössä asuminen ja kontaktien puuttuminen..
    no jonain päivänä meidän poppoo muuttaa vanhaan taloon tästä 70 luvun tiililaatikosta, joka kyllä on tällä hetkellä Koti <3

  16. Hattua nostan minäkin. Meidänkin 5henkisessä perheessä taistellaan tällähetkellä siitä että tullaan toimeen. Useimiten ärsyttää laskea pennosia, miettiä mihin rahat riittävät ruokakaupassa. Mikä on mahdollisimman halpaa ruokaa (riisipuuro muuten on kun ostaa punaisen maidon ja lisää puolet vettä:) ja yrittää keksiä rahaa jostain seuraavaan ruokakauppa reissuun. Lapset ovat parhaassa kasvuiässä ja vaatteet jää nopeasti pieneksi. Kirpputorit ja kierrätys on kova juttu tällähetkellä. Onneksi aika paljon pystyy tekemään myös itse ja vanhan korjaaminen monessa asiassa on paljon edullisempaa kuin uuden ostaminen. Lapsetkin osaavat arvostaa enemmän pieniä asioita ja ne pienet asiat ovat sitä arjen luksusta. Ja kun sieltä köyhyyden stressin takaa pääsee välillä pois ja tajuaa miten hyvin asiat lopulta on kun ylipäänsä on koti ja saadaan olla yhdessä niin sinä hetkinä olen ihan varma että rikkaana olisin onnettomampi kuin nyt. Eli hyvä me sisukkaat:)

  17. Paluuviite: Osta vähän, ole kekseliäs, rakasta paljon. | ANU JA TALO

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s