Neljäkymmentä

b822aa40f7b54c39e711f45e99e28610  350bfc065c5571401c475e65a40170e2

Tänään minä täytän neljäkymmentä (40) vuotta. Siinä on jo aikalailla monta vuotta ihmisen elämää. Neljäkymmentä tuntuu jotenkin liian suurelta luvulta minulle. Sisälläni asuu vieläkin ilkikurinen, herkkänahkainen, poukkoileva pieni tyttö, jonka on vaikeaa käsittää olevansa neljäkymmentä.

Neljäkymmentävuotiaana olen asunut viidessätoista kodissa ennen tätä kuudettatoista, joka tuntuu kodilta, jota kohti olen kulkenut.

Neljäkymmentävuotiaana olen saanut olla jo 13 vuotta ja 6 kuukautta äiti. Elämäni kaksi suurinta asiaa ovat tyttäreni ja poikani, viisaat ja hienot olennot, jotka ovat kasvattaneet minua vähintään yhtä paljon, kuin minä heitä. Omieni lisäksi olen saanut olla äitinä kahdelle lapselle, jotka eivät ole minun. Rakastaa toisten äitien lapsia lainaksi.

Neljäkymmentävuotiaana olen työskennellyt ratsastusleirin emäntänä (ensimmäinen oikea kesätyöni, tiskasin miljoona tuntia ja kokkasin yhtä monta), puhelinmyyjänä (oikeasti!), mallina (minulla oli liikaa mielipiteitä ja liian pehmeä luonne, niin ja turhan kurvikas vartalo =vuosien traumat), näyttelijänä, tapahtumasuunnittelijana, lavastajana, kuvaussihteerinä, rekvisitöörinä, puvustajana, stylistina, kuvausjärjestäjänä, tuotantokoordinaattorina, juontajana, visuaalisena suunnittelijana, tuottajana, luennoitsijana, neulesuunnittelijana, päätoimittajana, toimittajana, kustantajana, kirjantekijänä, vaatesuunnittelijana, lankakauppiaana ja kädentaito-opettajana. Ainakin. Saattaa olla että unohdin jotain. Yhtä kaikki, olen tehnyt paljon asioita. Olen ollut burn outin partaalla ensimmäistä kertaa kaksikymppisenä ja viimeistä kertaa tänä keväänä.

Elämässäni on aina ollut eläimiä. Ensimmäinen oli Josefiina-marsu. Josefiinaa seurasi kaneja, rottia, hiiriä, kissoja, koiria, gerbiilejä, lampaita, possu, ja lopulta kaksi omaa hevosta. Olen ratsastanut 30 vuotta (no, välissä oli harvempia vuosia), juossut maratonin, laskeutunut köydellä stadionin tornista ja kiipeillyt vuorilla. Olen sukeltanut luolissa ja riutoilla, Olen astangajoogannut, tanssinut, kiipeillyt seinillä, ajanut liian jyrkkää rinnettä maastoautolla. Olen meditoinut, paastonnut, ollut kaalikeittodieetillä (kukapa ei…) Olen eläytynyt kymmeniin ja kymmeniin rooleihin, lukenut tuhansia kirjoja, neulonut määrättömiä tunteja. Olen Istunut talojen katoilla (silti pelottaa kun omat lapset kiipeilevät), luovuttanut monta litraa verta, tehnyt elintenluovutustestamentin ja eronnut kirkosta.

Olen käyttänyt aivan liian paljon aikaa ulkonäköni puutteiden murehtimiseen, epävarmuuteen ja siihen, että olen epätoivoisesti yrittänyt kelvata kaikille. Olen käynyt Mensan testissä todistaakseni etten ole tyhmä (en ollut). Olen mennyt kerran naimisiin ja eronnut. Olen kaatunut monesti rähmälleni ja noussut lopulta aina ylös (taipuvaista ja vahvaa sorttia). Olen sairastanut syövän ja selvinnyt siitä. Olen ollut hukassa. Olen rakastanut. Olen surrut ja olen halunnut kuolla. Olen ollut itseäni kohtaan aivan liian ankara. Olen rääkännyt kehoani ja mieltäni. Olen käynyt reunalla monta kertaa. Olen pelännyt.

Neljäkymmentävuotiaana elämässäni on ollut miehiä ja naisia joita olen rakastanut syvästi. Olen saanut kohdata ihmisiä jotka ovat tulleet jäädäkseen ja ihmisiä, jotka ovat olleet vain käymässä. Kaikki ovat jättäneet jälkensä minuun.

Olen kiukutellut, raivonnut. Olen ollut epäoikeudenmukainen ja äkkipikainen. Olen tullut petetyksi ja jätetyksi. Olen jättänyt. Olen tehnyt moraalisesti arveluttavia tekoja. Olen ollut liian kiltti. Olen nauranut pissat housuun. Olen jakanut salaisuuksiani ja pitänyt sellaisia. Olen ollut ehdoton. Olen kulkenut omaa polkuani, vaikka se on tuntunut välillä järjettömältä. Olen aina suojellut rakkaitani leijonan lailla. Olen purrut hammasta ja ollut loputtoman sitkeä. Olen oppinut luopumaan ja luovuttamaan.

Neljäkymmentä vuotta olen elänyt tunne, sydän ja intuitio edellä. Tänään tunnen olevani enemmän elossa kuin koskaan. Olen neljäkymmentävuotias. Olen virranjakajavaiheessa. Olen vasta löytänyt itseni. Oppinut riittämään itselleni. Olen velkaantunut, mutta minulla on oma koti, ja ympärilläni hyviä ihmisiä. Elämässäni on paljon rakkautta. Minussa on paljon rakkautta. Olen onnekas ja onnellinen.

Aion tehdä seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana vähintään yhtä paljon asioita, kuin edellisten. Ehkä törmäilen ja sekoilen vähemmän.(Tai sitten en, olenhan poukkoilevaa sorttia…) Ainakin tiedän selkeämmin minne olen menossa.

Syyskuussa minusta tulee opiskelija. Pakkaan paperit, kynät, hiilet ja maalit reppuuni. Aloitan kolmen vuoden taideopinnot tullakseni vielä hiukan enemmän minuksi.

 

 

 

 

26 kommenttia artikkeliin ”Neljäkymmentä

  1. Oikein mainiota syntymäpäivää! Hieno kooste siitä, mitä kaikkea neljään vuosikymmeneen mahtuu. On ylä- ja alamäkiä, onnea ja surua. Sellaistahan se elämä on. Onnea ja tsemppiä uudelle opiskelutaipaleelle! Täällä ruudun takana pidetään peukut pystyssä ja odotellaan uusia postauksia.

  2. Suuri toivotus onnea ja sellainen minun kokoiseni halaus, ei niin kovin suuri, mutta aika hikinen. Leikillä ja uskomalla mahdottomuuksiin pääsee pitkälle. Opiskelu on ihanaa, voi kumpa elämän loppuun saakka haluaisi ja saisi oppia uutta, se on hyväksi.

  3. Hyvää syntymäpäivää! Olet yksi vahvoista naisista ja olet arjensankarini. Ajattelen aina että jos sinä saat talosi itse rempattua niin miksen minäkin saa muutamaa maalaus tai tapetointi hommaa tehtyä. Olen sinua neljä vuotta vanhempi ja tunnen itseni kyllä myös ihan pikkulikaksi, kahdeksan lapsenkin jälkeen ( jotka muuten ovat elämänirakkaudet, ja on kaksi lastenlastakin jo).

    Mi Veljestenmaailmasta

  4. Onnea, Anu! Mulla tuli taas tippa linssiin tätä lukiessa. Olet niin ihanan aito, jalat maassa typpi, vaikka oletkin sählännyt siellä ja täällä, sitä sun tätä. Mutta on mahtava huomata, että kaikesta huolimatta, tiedät ettet olisi sinä ilman sitä. <3

    (Okei, kyllä mä repesin tuossa liian kurvikas-kohdassa, kun et ihan vastaa mun mielikuvaa liian kurvikkaasta.)

  5. Onnea Anu! Ihana teksti. <3 Perässä tullaan muutaman viikon päästä. Tsemppiä opintohin, opintovapaata täälläkin. On jotenkin ihan erilaista opiskella nyt, kun parikymppisenä. Aika huippua oikeastaan. :)

  6. On tehty ja nähty. On koettu ja opittu. On osallistuttu ja kohdattu. On oltu oikeassa ja väärässä.
    Pienen pieniä askeleita, suuria tekoja, pieniä tekoja on mahtunut elämääsi.
    Olet kuitenkin elänyt täydesti ja sen kaiken kokemasi ansiosta sinä olet juuri sinä.
    Kudinjälkesi elämänmatolla on värikäs ja elämänmakuinen, sellainen jossa asuu henki, se on juuri sinunnäköisesi ja omankokoisesi.
    Tuleviin vuosiin elämänmakua ja kaikkea hyvää,oppipolkusi olkoon opiskelijan oloinen ja saavutuksesi saattaakoon sinun henkisen sisimmän kylläiseksi.
    Onnea Syntymäpäivänäsi ja Kaikkea Hyvää Tulevaan !
    -Nita-

  7. Hyvää syntymäpäivää! Elämä on matka, joka tuntuu ja maistuu. Tärkeintä on sisäinen rauha, tunne siitä, että on oikealla tiellä.
    Opiskeluintoa syksyyn.

  8. Oot saanut hyvin asiaa mahdutettua noinkin ”lyhyeen” tekstiin, aivan loistava! Sun kaltaisia kirjoittajia saisi olla enemmänkin. Nämä lyhyet sanat tulee suoraan sydämestä, sen verran harvoin kuitenkaan kommentoin kenenkään blogiin.. ;)
    Ja ai niin, paljon onnea!

  9. Perskutti, että oot kerinnä vaikka mitä;). Ja arvele mitä kerkiit vielä seuraavan 40 vuoden aikana. Mahtavaa synttäripäivää. Terkuin minna

  10. Myöhästyneet onnittelut! Väkevä kooste tähänastisesta, hyvin koskettavasti kirjoitettu. Tekee mieli lainata Erno Paasilinnaa: Kirjailijaksi ei synnytä – on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija. Onnea taideopintoihin!

  11. Kiitos tästä summauksesta. Vaikuttaa nimittäin tosi hyvältä tavalta tarkastella itseään, ajankäyttöään, tekemisiään, luonnettaan… Kokeilen joskus. Parempi ehkä eritellä elämää näin listauksena, kuin luotuna juonellisena tarinana, vaikka kai tästäkin voisi suuntaa itselleen hakea. 80-vuotiaan lista se vasta mielenkiintoinen olisi, pistä muistiin ;) Voisit patentoida tämän ja myydä kirjallisuusterapian muotona.

  12. Rakas Anu, myöhästyneet syntymäpäiväonnittelu Leijonalle <3 ymmärrän sitkeytesi, sinähän et luovuta jos olet jotain päättänyt. Ihana stoori ja ihana ihminen stoorin takana. Jatka samaa tyyliä, olet mahtityyppi ja niin uskomattoman ahkera, että ihan hengästyin lukiessani tuota neljänkympin etappistooria. Onnea uuden talon remppaan ja uuden opiskelun pariin!

  13. Onneksi olkoon Anu! Sinä olet kyllä ehtinyt vaikka mitä! Ja onnea opiskelupaikasta! Minäkin odottelen tietoa, josko olisin päässyt lyhyeen koulutukseen. :)

  14. Tuli mieleen Joseph Brodskyn 40-vuotisruno, joka alkaa ”Astuin häkkiin villipedon sijaan”.

    Meilläkin on maatila, peritty, emme asu sielä vielä mutta suunnittelemme muuttoa. Rakennukset ovat hyvässä kunnossa ja eläimiä mahtuisi vaikka kuinka. Kissoja on jo omasta takaa neljä. Koira täytyy saada, kanat vaikuttavat kivoilta ja hyödyllisiltä. Kiva että kerrot kokemuksiasi; pysymme kuulolla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s