Yöjalassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERARönnin kaikkien rakennusten katot, rännit ja ovet ovat vihreitä. Hieman eri sävyisiä, vaihdellen myrkynvihreästä kirkkaamman vihreään, mutta siis vihreitä. Sipoolainen tapa näyttää olevan, sillä vihreitä ovia tulee vastaan siellä täällä (tai sitten paikallisesta rautakaupasta on vihreää maalia saanut aikanaan halvalla…)

Vihreä katto punamultaisessa talossa vielä jotenkin menettelee, tai ovet menisivät jos katot olisivat vaikka mustia. Minulla kuitenkin on lähes pakkomielteinen kuva päässäni mustista ovista. Punamultaisessa rakennuksessa valkoiset pielet ja mustat ovet tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. (Paitsi asuinrakennuksessa voisi olla vaikka siniharmaa ovi, mutta kun ei voi, koska kaikki VIHREÄ.)

Pidän siis vihreästä. En vaan tässä määrin. Niinpä aikani ovia tuijoteltuani marssin maalikauppaan ostamaan pöntön mustaa öljymaalia (Öljymaali on ainoa oikea valinta ennestään öljymaalattuihin pintoihin.)

Ehti tulla ilta, ennenkuin pääsin maalaushommiin ja äkillisen tarmonpuuskan vallassa tartuin myös sorkkarautaan. Rönnin ulko-ovi kun on jossain vaiheessa paneloitu (ehkä 60-luvun lopulla), ja hilseilevän maalin lisäksi kyytiä sai päälimmäinen paneelipinta. Alta löytyi tervapaperi ja sen alta maalaamaton puupinta. Sievä kolmepeilinen ovi siis. Järkisyistähän ovea tietenkin on lisäeristetty, eikä purkamisessa siinä mielessä ollut tolkun hiventäkään, mutta hei, aina ei tarvitse ollakaan. (Laitan talveksi kuistin puolelle paksun oviverhon lisäeristeeksi.) Teräsharjaa ja -lastaa hieman ovelle näytettyäni ja nytpttyäni loput naulat (en pakkeloinut reikiä), maalasin pinnan mustaksi. Ai sentään, kuinka tyydyttävä iltapuhde.

Sängyssä peiton alla nuuhkin sitten vienoa öljymaalin tuoksua ja luin Katja Ketun Kätilöä. Karmistuttavan koukuttava kirja. Roisi, lihallinen, ahdistava, kammottava ja todella hieno kirja. Nukahdin. Sitten heräsin. Kello oli 03.50. Ihmettelin aikani ja yritin nukahtaa. Lopulta napsautin lukuvalon päälle ja tartuin kirjaan. Luin siltä seisomalta makaamalta koko opuksen ja lopettaessani kello oli kuusi. Päässäni velloi väkevä tarina, ihmiskohtalot ja sodan epäoikeudenmukaisuus. Ulkona leijui aikaisen aamun usva, lauma laidunsi tyytyväisenä omenapuiden alla ja Rauha-kukko aloitti aamukiekaisujaan. Arkiaamuna olisin noussut ja aloittanut päivän. Nyt nousin vain tehdäkseni voileipiä ja palatakseni petiin. Makoisat unet sainkin ja nyt tässä ihmettelen, että mihin se aamupäivä oikein katosi.

9 kommenttia artikkeliin ”Yöjalassa

  1. Hieno lopputulos! Kyllä musta vaan antaa ryhtiä. On sinulla hommaa kaiken vihreän mustaamisessa tosin, mutta kiire kai ei ole. Seuraan todella mielenkiinnolla, miten laitat paikkoja kuntoon. Olet rohkea ja aikaansaava nainen.
    Sain muuten juuri Kätilön luettua. Kirja on parhaita koskaan lukemiani, vahvaa naturalistista kieltä, suuria ehdottomia tunteita, primitiivistä pakkoa ja poikkeustilaa, joka pyhittää melkein kaiken. Huikea teos. Sen jälkeen etsin käsiini Ketun novellikokoelmat, mutta ne eivät iskeneet samoin. Vaihdoin Sofi Oksasen Kyyhkysiin. Sillä seuraava mökkireissu.

  2. Hyvännäköinen lopputulos ja varmasti palkitseva projekti myös tekovaiheessa :) Meilläkin on tuota vihreää monessa eri sävyssä (kirjojen mukaan 20-30-lukujen vaihteessa rakennetuissa taloissa tyypillinen sävy) ja nyt pitäisi löytää jonkun valmistajan valikoimista mahdollisimman vastaavaa sävyä tulevaa julkisivuremonttia ajatellen. Kenties Uula?

  3. Minäkin luin Kätilön hiljattain, lähes yhdellä ”polkaisulla”. Koukuttava, mutta kammottava, juuri niinkuin sanoit. Tavattoman hieno kirja, mutta kuuluu niihin joihin en koskaan enää palaa. Myinkin kirjan heti luettuani eteenpäin.

    Ovesta tuli kaunis.

  4. Minäkin poistin alkukesästä mökkimme ulko-ovesta samanlaisen paneelipinnan ja alta paljastui hieno peiliovi. En tosin urakoinut noin ripeää tahtia. Projekti on vielä kesken…

  5. Kuulin kerran, että sodan jälkeen Suomessa jaettiin tosiaan ilmaiseksi/halvalla vihreää maalia. Minunkin mummolassani kaikki oli vihreää/mintunvihreää, mikä saattoi johtua tuosta. Olisipa hauskaa tietää, onko se totta vai vain (epä)urbaani legenda!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s