Meteopatiaa ja pohdintaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä sää. Se vaikuttaa minuun kamalan voimakkaasti (sitä kutsutaan meteopatiaksi). Olen vetelä, väsynyt, saamaton, kykenemätön. Omasta mielestäni. Tosiasiassa varmaankin teen päivittäin enemmän asioita kuin normihenkilö useammassa päivässä. En vaan laske niitä päivittäisiä tekemiseksi. Kärsin kroonisesta riittämättömyydentunteesta ja syyllisyydestä. Edelleen, vaikka työskentelen jatkuvasti päästäkseni molemmista eroon.

Eilen aloitin päivän (kuten jokaisen päivän) kahdeksan maissa kantamalla hevosille ja lampaille heinää, viemällä kanoille puhdasta vettä, rehua ja voikukanlehtiä. Sitten ruoka koirille ja kissoille ja samalla possulle puuro turpoamaan. Kahvi pannuun ja hellalle. Possulle puuro. Kahvia hörppiessäni siivosin keittiön ja laitoin väriliemen kiehumaan, vyyhtesin lankoja ja laitoin ne likoamaan. Väriliemen kiehuessa järjestelin olohuoneen ja eteisen, neuloin villasukkaa ja kuuntelin äänikirjaa samalla. Kun kesälomailevat lapset heräilivät puolen päivän aikaan, laitoimme lisää aamiaista. Iltapäivällä kävin kaupassa ja värjäsin lisää lankaa.Tein ruokaa. Jossain välissä pesin pyykkiä ja ripustin sitä kuivumaan. Kävin metsässä ratsastusretkellä tyttären kanssa. Neuloin villasukan valmiiksi ja aloitin toista. Katsottiin leffaa. Paistoin iltapalaksi pannukakun ja keitin omppuhilloa (koska hillo oli loppu). Pannukakun paistuessa kävin laittamassa hevosten iltaruuat, possulle puuron, kanoille ruokaa ja kannoin heinää hevosille ja lampaille. Siinä sivussa siivoilin pihaton edustalla lojuneita tavaroita ja kippasin kottarillisen hiekkaa pihaton etupihan pahimpaan lätäkköpaikkaan. Iltapalan jälkeen istuttiin lasten kanssa hetki keittiössä juttelemassa ja ruokin koirat ja kissat. Yhdentoista aikaan ilmoitin lapsille, että nyt loppui äidistä virta. Vannotin pesemään hampaat ja sammuttamaan valot mennessäni sänkyyn lukemaan kirjaa (1 sivu ja nukahdus).

Tämmöisen päivän jälkeen sitä voisi tuntea tehneensä asioita, mutta ei. Minua vaivaa keskeneräinen kanatarha, maalaamaton pihatto, rakennettava aita, leikkaamaton nurmikko, yläkerran kylppäri joka on edelleen kesken, eläinten hyvinvointi, lasten tekemiset (=tekemättömyys, koska kaikki kunnon vanhemmat keksivät kesälomalla hirmuisesti tekemistä ja vievät vesipuistoihin), tallin ylisen raivaus, remonttijätteen roudaaminen pienjäteasemalle ja sata muuta tekemätöntä asiaa. Ja siihen päälle krooninen rahapula, yrittäjyys ja huoli työtilanteesta.

Yhden naisen voimat eivät aina tahdo riittää.

Siitä huolimatta en vaihtaisi elämääni täällä mihinkään muuhun. En eläinystäviäni, en pikkuista taloani, en maailman kauneinta maisemaa, hiljaisuutta, lintuja ja villieläimiä. En metsäretkiä ja peltojen tuijottelua. En mitään.

11 kommenttia artikkeliin ”Meteopatiaa ja pohdintaa

  1. Ihana kirjoitus. Elät täyttä elämää. Pitäisi vain osata olla murehtimatta tekemättömistä töistä. Ne ehtii kyllä ajallaan.. Ja lapsista. Uskon, että saavat paljon enemmän siellä kotona maalla päivittäin, vaikka huvipuistot jäisikin väliin.
    Tuollaisesta elämästä minäkin haaveilen.
    Rönni on kaunis paikka ja täytätte sen ihanalla elolla. Jatkan unelmointia.

  2. Tuttu tunne. Mikään ei ikinä riitä ja tekeminen ei lopu tekemällä. Täyspäiväinen pätkätyö, josta tulee liian vähän palkkaa, iltaisin opinnot ja eläimet ja öisin talon ja pihan remontointia.

  3. Mulla on samaa vikaa, teen sataa asiaa samanaikaisesti ja harvoin muistaa pysähtyä hetkeen -sitä opettelen mm. mindfullnesin ja neulonnan sekä kerhäämisen avulla – pysähtymistä tähän hetkeen, olemaan läsnä.
    ”Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnä olevassa hetkessä.
    Mitään ei koskaan tapahdu tulevaisuudessa. Se tapahtuu läsnä olevassa hetkessä.”
    – Eckhart Tolle –

  4. Voih, tuttu tunne. Ongelma on se, että aivoissa tapahtuu nopeammin, kuin mitä fyysisesti pystyy suorittamaan. Varmaan useimpien luovien ihmisten ongelma, ideoiden tulviessa mieleen, mutta arjestakin pitää huolehtia.
    Olen seurannut blogiasi ja nostan todella hattua kaikelle sille mitä teet ja mihin kykenet – ei ihan perusmeikäläisten hommaa…

  5. elämäsi vaikuttaa täydelliseltä.. olemme perheeni kanssa etsineet maatilaa jo puolisen vuotta uudeltamaalta mutta, kovin vähän tuntuu olevan myynnissä. alkaa usko loppua (vaikkei takana ole kuin se puoli vuotta) kai olen niin mullehetikaikki tyyppiä.. Blogisi valaa minuun toivoa..vaikka kaukaiselta haaveelta se tuntuukin..

  6. Ai niin, mulla olis myös yksi ”työtoive”.. Toivoisin sinun tekevän kirjan Tee-se-itse naisille vanhan talon ostamisesta ja remontoimisesta :) Täällä olisi yksi varma ostaja.

  7. Minäkin olen toivonut sinulta kirjaa, koska olet todella hyvä ja hauska kirjoittaja. Varmasti kaiken tekemisten ohella osaisit kuvailla nokkelasti ja värikkäästi arkista maalla asumista. Hektisen valo- ja melusaasteisen kaupungin proleputkessa kiitävät asukkaat usein vain haaveilevat irtiotosta tähtitaivaan alle hiljaisuuteen ja puiden huminaan. Kirjoita meille kirja ;)

  8. Tunnistan itseni niin tästä.. Teen ja touhuan koko ajan jotain, mutta se on sitä ei-näkyvää. Meidän kulttuurissa ainoastaan silloin on tehty jotain, kun lopputulos on silmin nähtävissä. Minäkin yritän siitä eroon, elämä ei voi olla pelkkää suorittamista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s